Ajatuksia Muumilaakson tarinoiden uusiodubbauksesta

Olen vähän viiveellä liikkeellä, joten ehkä ketään ei enää kiinnosta, mutta kirjoitin ja julkaisen tämän jaarituksen silti. :D

Viime kuussa kaverini selaili Iltalehteä ja luki ääneen otsikon että muumit laitetaan HD:ksi ja ne dubataan uudestaan. Ensireaktio: mitä?! Ja käy ilmi, että tämä tapahtuu MTV3:n toimesta. "Jaa, no ei siinä sitten mitään."

Se on aiemminkin menneinä vuosina nähty, että kun YLEn aikoinaan suomeksi dubbaamia tai dubbauttamia lastenohjelma-animaatiosarjoja on mennyt Maikkarin tai Nelosen maksukanavien ohjelmistoihin, niihin on monesti tehty dubbaukset uudestaan. Jos siis myös Muumilaakson tarinoita-sarja menee Maikkarille, niin on ihan järkeenkäypää että sarja dubataan uusiksi siinäkin tapauksessa. Minulla ei ole tietoa siitä, kuinka pitkäkestoisen diilin Maikkari on tehnyt muumien esitysoikeuksista, mutta voidaan olettaa, että ihan hetkeen ei YLEn vanhaa muumidubbia tulla näkemään taikka kuulemaan televisiossa.

Itse asiassa tämän "lopun" alku saattoi olla olemassa jo paljon aiemmin, eri asia on, huomasiko sitä kukaan. Eräs juttu televisiossa kiinnitti huomioni kesällä 2014. YLEn TV2:lla pyöri Muumilaakson tarinoita-mainos. Siinä oli jotain, joka sai minut taltioimaan kyseisen pätkän muistoksi. Pahoittelen perunalaatua, mutta kyllä siitä selvän saanee.



... en tiedä, mutta minulle tuli jotenkin kaihoisa fiilis tästä. Voin tietenkin olla jälkinostalgikko, mutta mainoksen sanallinen ilmaisu niin jotenkin henkii osittain sen suuntaista viestiä, kun erityisesti hihkutetaan sarjan alkavan "ihan alusta" jne., että tuntuuhan tämä vähän kuin jäähyväiskierrokselta. Ja kun asiaa tarkastellaan näin jälkikäteen niin: Muumilaakson tarinoita ei ole näkynyt televisiossa tuon kyseisen esityksen jälkeen, ja viime syksynä totesinkin ystävälleni, että muumithan ovat olleet poissa televisiosta kohta kaksi vuotta. Eipäs missään mediassa ole taidettu uutisoida tyyliin että "Muumilaakson tarinoita näytetään viimeistä kertaa televisiossa!", vai onko?

Kun japanimuumeja ei ole viime aikoina näkynyt, niin olen tullut ajatelleeksi, että ehkä ne on nyt "haudattu" tältä erää pysyvästi, ja pitäisin erittäin suotavana, että muumien tekijänoikeuksien haltija Moomin Characters Oy keskittyisikin enemmän muihin muumiprojekteihinsa ja jatkaisi edelleenkin alkuperäisteosten (kirjojen ja sarjakuvien) promoamista ja esilletuontia, sitä kun tuskin liikaa tapahtuu. Jotain tällaista aloin toivoa - katsokaas kun minusta välillä tuntuu että muumit ovat ehkä vähän liikaakin ikonisoituneet juuri tähän japanilaiseen animaatiosarjaan, niin hyvä kuin se omana teoksenaan ja muumitulkintana onkin.*

Nyt siis reilun kahden vuoden jälkeen Maikkari on tuonut meille japanimuumit takaisin ruutuun - tai siis sinne johonkin maksulliseen C More-suoratoistopalveluunsa. Olin ohjelmaopasta selaillessani näkevinäni että Juniori-kanavallakin uusiodubatut muumit ovat jo aloittaneet pyörimisensä. Ymmärtääkseni uusiodubattu Muumilaakson tarinoita on myös tulossa jopa ihan normi-maikkarin viikonloppujen lastenohjelmistoon joskus myöhemmin tänä keväänä. Sitä odotellessa! :>

Uusiodubbauksen uutisoimisen myötä on lööppilehdistön yleisöpalstoilla ajankuluksi leikitelty ajatuksella, keitä uudet ääninäyttelijät voisivat olla. Vaikka itsekin joskus leikittelen dubbausajatuksilla (esim. joidenkin animesarjojen kanssa), en oikeastaan viitsinyt ruveta arvuuttelemaan muumihahmojen uusia ääninäyttelijöitä kovinkaan vakavasti tai vitsinäkään. Ainoa selvempi visio mikä mieleeni juolahti oli se, että Katja Aakkula voisi olla aika hauska revittelemässä joinakin harvemmin tavattujen sivuhahmojen ääninä. Mutta muuten jätin fantasioinnit sikseen aika nopeaan. Muumihahmojen uudet äänet kun ovat joka tapauksessa sellaiset kuin tulevat olemaan ja sen kanssa on elettävä.

Muumien uusiodubbauksen ääninäyttelijät viimein julkistettiin tässä kohta parisen viikkoa sitten, ja otin uutisen mielenkiinnolla ja toisaalta hiukkasen epäuskoisena vastaan; valtaosa näyttelijänimistä on minulle tuttuja, ja aloin päässäni heti muodostaa mielikuvia hahmojen tulevista äänistä. Jotkin tuntuvat hyviltä, osaan sitten suhtaudun pienellä varauksella siihen asti kunnes ne pääsee käytännössä kuulemaan. Ilokseni Katja Aakkulankin nimi löytyi listasta, tosin Muumimamman ääneksi roolitettuna... :D

Julkistuksen yhteydessä on ollut esillä myös minuutin ja kolmentoista sekunnin pituinen esimerkkipätkä tästä uusiodubbauksesta. Video on keikkunut suomituben Trending-listan kärkipäässä ilmestymisestään lähtien ja roikkuu siellä vieläkin vaikka on jo tipahtamassa. Videon kommenttipalsta on (surku?)hupaisaa luettavaa, ja hetkittäin olen miettinyt, olisiko pitänyt olla popcornia valmiina, toisaalta ei kai pitäisi olla huvittunut ihmisten ylireagoinnista ja siitä miten kujalla osa porukasta on. Mietityttää, että jos tästä asiasta ei olisi uutisoitu lööppilehdissä eikä laitettu videota YouTubeen niin kiinnostaisiko ketään paljoakaan? Nyt nettikansa tyrmäsi jo pelkän ajatuksen muumien uudelleendubbaamisesta, ja näytevideo se potin vasta räjäytti. Tubeyleisö on ollut innolla rageamassa ja tuomitsemassa uusiodubbauksen vain reilun minuutin pätkän perusteella - ja siinä on aika vähän järkeä. Upotanpa minäkin tämän kyseisen pätkän vielä muodon vuoksi, vaikka kaikki sen ovat jo nähneet.



No joo, ensivaikutelmana: vähän kankealta ja tönköltähän se kuulostaa, mutta toisaalta eipä tässä kyseisessä kohtauksessa juuri mitään merkittävää tapahdu, eikä siinä ole niin vahvoja tunnetiloja, että ääninäyttelijöiden eläytymistä voisi vielä mitenkään kunnolla ja oikeasti analysoida, ja täten tehdä kokonaisvaltaista johtopäätöstä dubbauksen laadusta.

Hieman ja aika paljonkin laajemman kuvan ja käsityksen alkaa saada MTV3:n Viihdeuutisten tarjoamasta ääninäyttelijöiden julkistustilaisuudesta ja siellä esitetystä pätkästä, joka kestää vajaa kahdeksan minuuttia, ja jossa kuulemme hieman pitempään ja enemmän hahmoja. (Kiitokset Samin Animaatioblogille julkistustilaisuusvideon linkkivinkistä, en olisi välttämättä muuten huomannut. Kannattaa myös lukea herran oma mielipide asiasta, sisältää asiallisia pointteja dubbauskulttuurin käänteistä.)

Varmaankin osalle jengistä uusiodubbaus on oikeasti tullut yllätyksenä, mutta on se silti pikkuisen hassua kun porukka nostaa mölyn siitä että muumit dubataan uudestaan, vaikka harvempi taisi kiinnittää huomiota siihen ja välittää siitä, että ihkut muumit ovat olleet poissa töllöstä jo pari kokonaista vuotta. ;> Juu-uh, eivät ne jatkuvasti ole olleet autoplayllä siellä YLEllä!

Mutta että minuutin perusteella tuomitaan homma vähintäänkin huonoksi. Onneksi dubbaukselle on kuitenkin annettu myös ymmärrystä ja hyväksyntää: en ole kovin montaa videota katsonut esimerkiksi nimimerkiltä SilliS, mutta jätkä on ihan mukavasti ja viihdyttävästi selittänyt asian laitoja ja kertonut oman mielipiteensä, ja yhdyn siihen enimmäkseen. Oma mielipiteeni uusiksi dubatuista Muumilaakson tarinoista on siis se, että asianlaidat huomioiden ihan looginen ratkaisu, eikä mitään sen ihmeempää.

Muutama lyhyt hajakommentti itseltäni vielä:

- Tässä metelissä ovat olleet eniten esillä Maikkari ja YLE, mutta itseäni mietityttää itse Moomin Characters Oy:n osallisuus. Voin olla ihan väärässä, mutta olettaisin, että muumien tekijänoikeuksien valvojana se omistaa myös animaatiosarjan oikeudet, tai ainakin sillä on jotain vaikutusvaltaa, niin että kaipa sekin on neuvottelevana osapuolena tässä asiassa ainakin jossain kohtaa. Siispä; mietityttää, miksi YLE ei vain tehnyt uutta diiliä esitysoikeuksista Moomin Charactersin (tai mikä osapuoli ne animaatiosarjan oikeudet nyt omistaakaan) kanssa? YLEllä ei ollut rahaa, ei kiinnostusta, tai kumpaakaan? Vai eikö Moomin Charactersilla ollut kiinnostusta myydä YLElle, tai Maikkari tarjosi parempaa diiliä (ja täten myös sai sen)? Tämä seikka minua ehkä eniten jutussa kiinnostaa, mutta se on jäänyt epäselväksi. (Lisäys 3.3.2017: Olinpas aasi. Sarjan oikeudet omistaa tietenkin sarjan tuottajan Dennis Livsonin yhtiö ja perikunta.)
- Vaapukkamehun ja kumppanien "menetys" on toki vähän sääli, mutta toivon mukaan saamme uutta, omalla tavallaan eloisaa kieltä dubbaukseen. Siihen, että dialogista aiotaan tehdä sukupuolineutraalimpaa, en kummemmin kommentoi. Sanoihan se Muumimamma vanhassakin dubbauksessa: "Onko tämä minun muumilapseni?" - mikä on sangen sukupuolineutraalisti sanottu jo silloin minun mielestäni. :-)
- Lisäksi; uusi dialogi on käännetty englannista, ja oletettavasti se on käännetty alkuperäisestä japaninkielisestä. Uskon, että uusi käännös on tehty niin hyvin kuin olosuhteet sen ovat sallineet (vaikka dubbausmaailma on raadollinen). Tottakai käännöksen voi feilata pahastikin, mutta jos uusiomuumien kieli tosiaan köyhtyy, eikö siitä pitäisi täten syyttää osittain myös englanninkielistä käännöstä tai jopa sitä alkuperäistä japaninkielistä tekstiä?
- Huvittaa tuben kommenttipalstalla kun uusiodubbipätkää verrataan Digimoniin (ja Agapioon). Muumien uusiodubissa kun sattumoisin on Digimonin ääninäyttelijöitä! Tosin: Aksu Palmén, Heljä Heikkinen ja Markus Bäckman olivat niissä Tuotantotalo Wernen dubbauksissa, eikä Agapion. ;-) Että tuota noin...voiko se dubbi olla niin huono, vai oliko Wernen Digimon p*skaa tällöin myös? (Huom. Kysymystä ei ole osoitettu niille, jotka karsastavat kaikkia dubbauksia. Ja joo, tämä oli kärjistetty pointti, pelkästään ääninäyttelijät eivät tee dubbauksesta hyvää. Siihen tarvitaan myös ohjaaja, teksti [tai sen käännös] ja äänittäjä, ainakin vähintään.)
- Kyllä mielensä pahoittaa saa, en sitä tarkoita. On ihan ymmärrettävää, että tämä juttu herättää ja nostattaa tunteita osassa ihmisiä. Mutta on silti vähän väärin argumentoida uuden dubin huonoutta vain yhden mallipätkän perusteella ja sillä että vanha vain jotenkin maagisesti oli parempi. Olihan se hieno, mutta siinäkin oli oikeasti kankeita ja tönkköjä hetkiä. Mutta annetaanpa yleisölle aikaa prosessoida ajatusta, uskon, että jengi vähitellen osaa laittaa asian perspektiiviin. Osalla meistä lienee nostalgiarillit naamallaan, itse olen ehkä vain niin turta ja ähkyssä että melkein kaikki uusi muumeihin liittyvä on lähes yksinomaan tervetullutta. :-D
- Minä en välitä, kuinka hyvä tai p*ska HD-laatuinen kuva on, kunhan 1) siitä saa selvää ja 2) kuvasuhde on oikea. (Oikeastaan kyllä vähän luulin ja odotin, että laajakuvamuunnos tulisi, mutta eipä näköjään sittenkään.)
- Minua kiinnostaa ja olen hyvin utelias, saadaanko uuden dubbauksen myötä uudenlaista perspektiiviä sarjan sisältöön, ja millaista ja muuttuuko konteksti ja mihin suuntaan. :-)  Ainoa negatiivinen juttu itseni kannalta on se, että jos koskaan täällä blogissani siteeraan Muumilaakson tarinoiden repliikkejä, joudun spesifioimaan, että kyseessä on YLEn dubbaus. Voi nyyh. ;-( Tosin, voihan tästä uudestakin dubista kuoriutua uusia sitaattihelmiä, mistä sen tietää! :>

---

* Minulla oli (ja on edelleen) aikomuksena kirjoittaa blogiin yleisluontoinen teksti alkuperäisteoksista ja niiden pohjalta tehdyistä tai inspiroituneista tulkintaversioista, ja käyttää muumeja siinä yhtenä esimerkkinä. Muumilaakson tarinoita-sarjan faneista kun osa on ollut innolla teilaamassa viime vuosina ilmestyneitä ja paremmin esiintuotuja muita muumianimaatioita, muistattehan restauroidut puolalaiset "huopa"muumit ja Muumit Rivieralla-elokuvan? Teksti oli tarkoitus saada ulos jo ennen Riviera-elokuvan ensi-iltaa, mutta jutun kasaaminen on viivästynyt pahasti taas jälleen kerran... ;-)

Tietyt jaksot, osa 1: Taotao, jakso #29: Laiska Roope, ahkera Mikki

Aloitan blogissani viimeinkin juttusarjan, jossa esittelen yksittäisiä, itselleni tavalla tai toisella merkittäviä tai tärkeitä, jaksoja katsomistani animaatiosarjoista. (Tämä on virallinen aloitus, vaikka periaatteessa aiemmin julkaistut kirjoitukset Halinallet-sarjan "Viimeinen nauru"-jaksosta tai Takautuvia ajatuksia Dibitassujen ekasta jaksosta täyttäisivät kriteerit... ehkäpä lisään noiden kirjoitusten tunnisteisiin "tietyt jaksot" myös. Mutta se siitä - käydäänpä asiaan!)

Ystävänpäivän teemaan liittyen aloitan Taotao, pieni pandakarhu-sarjan 29.:llä jaksolla Laiska Roope, ahkera Mikki.

Jakso alkaa näkymällä, jossa oravanpoika Toni on ylittämässä rotkoa punottua siltaa pitkin. Toni huomaa, että siltakudelma uhkaa luhistua ja kiirehtii. Hetken perästä rotkon toiselta puolelta tulevat Taotao ja Purkki-orava aikoen myös ylittää rotkon siltaa pitkin. Toni varoittaa ja yrittää estää heitä, mutta Purkki ei ota uskoakseen, ja tympääntyy pitäessään Tonin varoittelua pelkuruutena ja ilkeytenä. Pandamuoria tarvitaan sovittelijaksi, ja hän kummastelee mikseivät lapset usko ystäväänsä. Onko Toni todella pelkuri, vai ehkä sittenkin vain varovainen? Riippuu näkökulmasta.

"Toni oli pelastanut toveriensa hengen ja sai pilkat palkakseen. Olipas se merkillistä ystävyyttä... mutta ystävystenkään ei ole aina helppo ymmärtää toisiaan. Joskus nähdään vasta hädän tullen, kuka on todellinen ystävä."

Saattaakseen eläinlapset yhteisymmärrykseen Pandamuori kertoo tarinan kahden kaveruksen ystävyydestä.

---

Tarinan maassa eläimet asuvat kylässä ahertaen yhdessä elantonsa eteen viljellen maata ja huolehtien toisistaan. Joukossa on kuitenkin yksi poikkeus, Roope-niminen orava, joka on pohjattoman laiska, eikä viitsi rasittaa itseään työllä; hän osaa aina juonia itsensä pois hankalista tilanteista ja välttää vastuun. Tästä syystä Roope ei ole erityisen pidetty muiden eläinten keskuudessa eikä häntä katsota hyvällä silmällä. Ainoa, joka uskoo Roopeen, on tunnollinen ja hyväuskoinen Mikki-hiiri (tahaton suomennos? :'D Itse asiassa olen koko jakson ajan kuulevinani hahmoa puhuteltavan Nikiksi, mutta koska jakson nimessäkin on Mikki, niin olkoon).

Eräänä sateisena päivänä Mikki tulee hakemaan Roopea mukaan peltotöihin, mutta Roope makaa sängyssä surkeana. Paikalle tulevat majava ja siili( vaiko sittenkin piikkisika? joku piikikäs eläin D:), Jani ja Mikko nimiltään (en ole aivan varma kumpi on kumpi ;D) eivät usko Roopen olevan sairas, mutta Mikki uskoo ja he poistuvat. Vaan totta se on sittenkin; Roope on vain teeskennellyt sairasta saadakseen jäädä kotiin laiskottelemaan. Kuka hullu nyt sateessa töitä tekisi!

Myöhemmin Roope huomaa syöneensä ruokavarastonsa typötyhjäksi, ja niin hän viimein lähtee pellolle kuin muina miehinä sateen tauottua - aikeenaan ei kuitenkaan suinkaan toisten auttaminen, vaan jyvien näpistäminen. Mikki on iloissaan nähdessään Roopen "parantuneen", mutta muut epäilevät ja keksivät Roopen aikeet ja ajavat hänet pois. Mikki kuitenkin haluaa auttaa Roopea ja lahjoittaa tälle kuusi jyväpussia omasta varastostaan.

Kotonaan Roope puntaroi päivän tapahtumia, eikä oikein tiedä mitä tekisi. Takautumassa Roope muistelee Mikin vilpittömyyttä mutta muistaa myös Janin ja Mikon ilkeilyt. Ja mitä jyväpusseilla tekisi? Ne voisi käyttää sellaisenaan, mutta toisaalta niistä voisi kasvattaa uuden, vielä suuremman sadon. Se vain vaatisi raskasta työntekoa.

Mietiskely ei ole helppoa (animaatioon on piirretty miten omatunto yrittää saada Roopen toimimaan oikein), mutta lopulta Roope tekee ratkaisunsa ja se on aivan muuta; hän päättää lähteä pois kylästä pussien kanssa. Roope aikoo ylittää joen ja lainaa pesukarhusedältä lautan. Sateessa on kuitenkin hankalaa liikkua, ja kun lopulta Roope pääsee vesille, hän ei osaakaan ohjata lauttaa. Se törmää kiveen ja hajoaa, ja siinä rytäkässä Roope hukkaa jyväpussit. Myöhemmin Mikin ystävät Jani ja Mikko löytävät ne.

Seuraavana iltana Roope tulee nolona ja raukkana kertomaan Mikille hukanneensa jyvät ja dramatisoiden nälkäkuoleman lähestyvän.

Mikki kauhistuu tästä ja menee hakemaan vielä kolme pussia Roopen myhäillessä itsekseen salaa. Mikki kehottaa pitämään näistä jyvistä parempaa huolta. Roope lupaa ja piristyy silminnähden, ja loikkii iloisena tiehensä. Syrjästä tilannetta seuranneet Jani ja Mikko paheksuvat syvästi, mutta Mikki haluaa edelleen itsepäisesti uskoa... mutta on kuitenkin vaitonainen saatuaan tietää mitä aiemmille jyväpusseille tapahtui.

Seuraavana aamuna Roope aikoo viedä aikeensa vielä pidemmälle ja lähteä kokonaan pois. Tällä kertaa hän aikoo ylittää rotkon. Samaan aikaan Jani ja Mikko aikovat yhdessä vastahakoisen Mikin kanssa tulla ojentamaan Roopea ja tehdä lopun hyväksikäytöstä. Sattumalta he löytävätkin Roopen joka on parhaillaan ylittämässä rotkoa.

Yllättäen Roopen köysi katkeaa ja hän uhkaa pudota alhaalla virtaavaan jokeen. Mikki, Jani ja Mikko tarraavat köyteen, mutta eivät meinaa pystyä pitämään siitä kiinni; Roope säkkeineen kun on liian painava. Jos hän heittäisi säkit menemään, hän saattaisi pelastua. Roope ei halua luopua kallisarvoisista jyvistään.

Mikki kuitenkin käskee Roopen järkiintyä ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen; maailmassa riittää muita jyviä, mutta Roopeja on vain yksi ainoa kappale.

Lopulta Roope pudottaa jyväpussit ja pelastuu rotkosta, vaikkei sitä olisi Janin ja Mikon mielestä ansainnutkaan. Roope saa kaksikolta sanallisen läksytyksen ja kun se on pidetty, hän jää yksinään paikalleen ja pysyy siinä ties kuinka pitkään miettien.

Tämä kuva viipyy ruudulla kymmenisen sekuntia, ja vaikka
mielen liikettä ei voikaan nähdä, jotakin on tapahtumassa...

Vielä kotonaankin Roope viettää yötä miettien; ei Janin ja Mikon puheita, vaan Mikin aiempia sanoja.

"Maailmassa on vain yksi ainoa Roope..."

Sitten ovelta kuuluu koputusta. Kun Roope avaa, siellä ei ole ketään, mutta sen taakse on jätetty kaksi jyväpussia. Roope arvaa, että Mikki on ollut asialla, ja päättää nyt tehdä oikein ja maksaa kaiken takaisin moninkertaisesti.

Seuraavana päivänä nähdään ihme: Roope on tullut pellolle jo aamuvarhain uurastamaan! Hän huhkii vielä auringonlaskun aikaan, eivätkä Jani ja Mikkokaan voi olla huomaamatta sitä.

Toden totta; Roope ei juonikaan enää mitään, vaan yrittää ihan tosissaan. Työ pellolla alkaa viimein tuottaa tulosta, ja ennen pitkää Roope saa myös apua muilta.

Kun sadonkorjuun aika koittaa, Mikki saa elämänsä yllätyksen, kun Roope latoo maissintähkiä Mikin oven taakse. Tähkiä on niin paljon, että niihin voisi hukkua, ja kasa kaatuukin Roopen päälle.

Mikki tulee auttamaan ystävää jälleen kerran, ja Roope kiittää avusta, ja kaikesta saamastaan: hän on ymmärtänyt ystävyyden arvon ja siksi kiitollisuudestaan Mikkiä kohtaan Roope lahjoittaa ensimmäisen satonsa avuliaalle ystävälleen.

Tarina päättyy, ja sitä mietittyään Purkki ymmärtää Tonia paremmin, pyytää tältä anteeksi ja eläinlapset leikkivät taas yhdessä.

...

Lapsuudessani tämä oli vain yksi jakso muiden Taotao-jaksojen joukossa, ei oikeastaan mitenkään erityinen. Vasta varhaisaikuisuudessa kun mietiskelin elämääni ja pohdin mm. ihmissuhteita, ja satuin katsomaan tämän jakson uudestaan, se avautui uudella tavalla ja kosketti ja sitä myöten siitä kypsyi yksi suosikeistani. Tosielämässä en itse ole aina ollut todellakaan hyvä ystävä, ja toisaalta en ole aina osannut ymmärtää ystäviäni. Itseni kohdalla asiat eivät tietenkään ole kulminoituneet läheskään samassa mittakaavassa ja yhtä dramaattisesti kuin tässä Taotao-jaksossa, mutta silti pistää miettimään ja muistuttamaan, että jokainen on ainoa laatuaan, ja että hyvät ystävät eivät ole välttämättä itsestäänselvyys; siksi heistä on syytä olla kiitollinen.

On vaikea sanoa, kumpaan samaistun enemmän, häikäilemättömään ja laiskaan Roopeen vai herkkäuskoiseen ja vilpittömään Mikkiin. Molemmista löytyy tuttuja ja niin inhimillisiä piirteitä. Mikki pitää Roopea ystävänään, vaikka selkeästihän Roopehan on aikamoinen mulkero. :DP Toisaalta asia ei ole niin yksioikoinen; tarinassa kun näytetään, että Roope ei ole mikään tyhjäpäinen ilkiö, vaan hyvinkin tietoinen ja asioita puntaroiva persoona; Roope oikeasti tietää jo jakson alkupuolella miettiessään, mikä olisi moraalisesti oikein ja hyväksyttävää, mutta päätyy silti tekemään vääriä ratkaisuja. Ja vaikka Roopea pidetäänkin laiskana, tämä on kummasti valmis tekemään töitä kun tilanne sitä vaatii. Roope on itsekäs, ja ehkä enemmän hetkessä elävä opportunisti. Mikki taas on kiltti ja tunnollinen, ja ehkä jopa hieman naiivi - ja juuri siksi altis Roopen hyväksikäytölle. Toisaalta taas Mikki saattaa ehkä hyvinkin tietää, mikä Roope on oraviaan, mutta haluaa silti jääräpäisesti uskoa hyvyyteen ja muutokseen silloinkin, kun toiset ovat jo luovuttaneet ja pitävät sitä mahdottomana.

Ei myöskään sovi unohtaa Jania ja Mikkoa, jotka myös omalta osaltaan toimivat ystävyydestä. Tämä kaksikko tarkoittaa hyvää yrittäessään puolustaa Mikkiä kiihkeästi, lähes pakkomielteisesti - mutta kummaltakin puuttuu ymmärrys hiirulaisen perspektiiviä kohtaan. Suomenkielinen kerronta ei selkeästi kerro, kuinka pitkään Roopen touhu on jatkunut, mutta ilmeisesti aika kauan, kun Jani ja Mikko eivät enää ollenkaan usko siihen mahdollisuuteen, että "parantumattoman" Roopen käytös voisi muuttua.

Ystävyys on toisaalta hyvin yksinkertaista mutta toisaalta hyvin monimutkaista, ja tosielämässäkin lienee paljon Roopen ja Mikin, ja Janin ja Mikon tapauksen kaltaisia tuttavuuksia ja tilanteita.