Ani-tädin muumifanituksen historiaa, ynnä muuta

Kuvituskuva.

Olen maininnut muumit blogissani useamman kerran, mutta enpäs vieläkään ole kunnolla avannut omaa henkilökohtaista suhdettani muumeihin ja näiden maailmaan (tai ehkä oikeammin sanottuna maailmoihin). Tässä jaarituksessa voisin vähän käydä läpi omaa historiaa ja miten muumit siihen lomittuvat.

Mistä lähtien olen tiennyt ja tuntenut muumit? Tähän kysymykseen on helppo vastata. Olen itse 1980-luvun puolivälin tuote ja siis vähän hahmottanut jo maailmaa ennen 1990-lukua. Perheenjäsenten nauhoittamilla VHS-kaseteilla on muutama pätkä siitä vanhasta puolalaisesta muumianimaatiosarjasta, ja kotoa löytyi myös Muumiperheen tarina-kokoomakirja joka sisälsi teokset Taikatalvi, Muumipappa ja meri ja Muumilaakson marraskuu. En tietenkään itse osannut lukea vielä tuolloin, mutta muistan että minulle yritettiin lukea Taikatalvea joskus, vaan ehkä en osannut antaa sille niin suurta arvoa noin nuorella iällä. Muistan kuitenkin lehteilleeni kirjan sivuja ja katselleeni Tove Janssonin kuvituksia. Kirjastossa oli myös kuvakirjoja joiden kuvituksena oli käytetty sekä puolalaista animaatiota että Janssonin alkuperäispiirroksia.

Tämä löytyi Ani-tädin lapsuudenkodista.

Pari jaksoa näitä puolalaisia muumeja löytyy kasetille nauhoitettuna, ja itse asiassa ihan
hiljattain sain käsiini juuri tällaisen kirjasen (vuodelta 1987), joita kirjastossa oli lapsuudessani.

Muumit siis olivat minulle jo vähän tuttuja entuudestaan ennen 1990-lukua ja japanilaista Muumilaakson tarinoita-animaatiosarjaa. Kuitenkin kyseisellä sarjalla on ollut valtava merkitys ja osa minunkin lapsuudessani, ei käy kieltäminen, ja tuolloinhan se suurin, tähänkin hetkeen jatkunut enemmän tai vähemmän kaupallinen muumibuumi ja eräänlainen muumien täydellinen "popularisoituminen"* alkoi. Oli muumikrääsää jos jonkinmoista, animaatiosarjan ja koti- ja mummolassanauhoitettujen VHS-kasettien lisäksi jonkinmoinen osa elämässäni on ollut myös tuon buumin aikaisella Muumi-lehdellä jota tilattiin minulle maaliskuusta 1994 tammikuuhun 1999 asti. Tuosta lehdestä voisinkin ehkä joskus kirjoittaa erillisen jaarituksen ja juttujen skannailukin on vähän ajatuksissa.

Valikoin satunnaisen lehden blogikuvitukseksi. Ilkka Ruokolan
piirtämät kansikuvat ja  sarjakuvat olivat lehden parhautta.

Mutta palataan kirjastoon. Ani-täti vietiin sinne siis jo hyvin varhaisella iällä, ja tottakai tongin sieltä kaikkea kun ei vielä täysin oltu kotitietokoneajassa. Janssonin sisarusten muumi-sanomalehtisarjakuvat olivat kirjaston lasten- ja nuortenosastolla ja muistan että kouluiässä lueskelin sarjakuvia varsin luontevasti Muumilaakson tarinoiden katsomisen ja Muumi-lehden lukemisen ohessa. Vaikka näin myöhemmällä iällä sarjakuvia uudestaan lukeneena huomaankin sen, että sarjakuvat ovat aikuiseen makuun tehtyjä ja ymmärrän paremmin kulttuurilliset, syvälliset ja satiiriset vivahteet, se ei muuta lapsuuden lukukokemusta, josta parhaiten muistan hahmojen keskinäiset nokittelut ja Muumipeikon ja Niiskuneidin mustasukkaisuusdraamat, tottakai. :D

Nyttemmin alkuperäisiä sarjakuvia on julkaistu uudelleen
kovakantisina, niitäkin olen haalinut kirjahyllyyni.

Niitä varsinaisia muumikirjojakin lueskelin kouluikäisenä, mutta kesti vähän ja aika paljonkin kauemmin, että sain ne kaikki luetuksi: Muumilaakson marraskuun luin vasta yläasteella ja Muumipapan ja meren vielä myöhemmin nuorella aikuisiällä. :DP Muistan kyseisestä kirjasta, että koin sen jotenkin levottomaksi ja ahdistavaksi, mutta voi olla, etten vain ymmärtänyt sitä kunnolla. Toisaalta, haittaako se? Ehkä voin suhtautua kyseiseen teokseen kirjallisena taideteoksena, jota en ehkä koskaan voikaan "täydellisesti" ymmärtää. Ja ehkäpä voisin lukea kirjan taas joskus uudestaan, niin kuin kaikki muutkin muumikirjat - liiaksi en niitä ole lukenut, en edes minä.

Tämä on ehkä suosikkini kaikista Tove Janssonin alkuperäisistä muumikirja-
kuvituksista; haaveksiva Muumipeikko kirjasta "Vaarallinen juhannus".

Niin ikään kirjasto tarjosi VHS-kasettipuolella kiintoisaa tavaraa; Tove Janssonin muumikuvakirjoihin perustuvat ruotsalaiset Kuka lohduttaisi nyytiä?- ja Kuinkas sitten kävikään?-animaatioelokuvat (vuosilta 1979 ja 1993) olivat itseni ja muidenkin perheenjäsenteni suosiossa ja siten lainassa aina toisinaan. (Onnekseni olen saanut haalittua molemmat animaatiot kokoelmaani, nykypäivänä niitä ei enää mistään löydä. Nämähän on kyllä myös DVD:llä julkaistu.)

Kova juttu lähipiirissäni oli myöskin vuoden 1973 Muumi-joulukalenteri, joka esitettiin televisiossa vuonna 1994. Sehän oli siis ruotsalainen, muumipukuisten näyttelijöiden esittämä sarja, ja vaikka yleensä pidän animaatioista, tähän joulukalenterisarjaan oli jotenkin onnistuttu saamaan jos mahdollista ehkä vielä animaatiotakin kiehtovampi, ainutlaatuisen mukaansatempaava tunnelma. Jaksoja tuli nauhoiteltua kasetille, joka on vuosien ja monen joulun saatossa kulutettu lähes puhki. (Saisi muuten tulla uusintana tämä, tai jonkinmoisena julkaisuna!)

Otin kuvan YouTube-videosta.

Kiinnostukseni muumeihin kuten muihinkin "lapsuuteni" juttuihin kuitenkin vähän lopahti teini-iässä, mutta se virisi uudelleen joskus varhaisaikuisuudessa ja on jatkunut enemmän tai vähemmän "kroonisena". Tottakai koen vähäistä kyynistymistä kaikkea ja myös muumeja kohtaan, mutta ei fanitus vain totaalisesti lakkaa. Ja muumifanitus on viime vuosina enimmäkseen ollut teosten ja tulkintojen omaa henkilökohtaista tulkintaa ja analysointia, mistä myös saatan kirjoittaa jotain seikkaperäisempää myöhemmin tai sitten en. Tiivistetysti voin sanoa olevani muumien suhteen "kaikkiruokainen", olen kiinnostunut niin alkuperäisistä kirjoista kuin sarjakuvista, animaatioista, musiikkiteoksista, peleistä ja kaikista muumien inspiroimista taidemuodoista mitä nyt voikaan keksiä. Tietenkään unohtamatta fanien tuotoksia.

Itse koen, että muumihahmoja on yllättävän vaikea piirtää, yrittipä sitten mukailla
ja jäljitellä Janssonien piirroksia, animaatioiden tyyliä tai piirtää omasta päästään.
Tästä vuoden 2008 A5-ruutuvihkopiirroksestani pidän kuitenkin jonkin verran.

Olennaista on kai mainita suosikkihahmonsa. Jo pikkutyttönä ihastuin Muumilaakson tarinoita-sarjan Niiskuun (liekö vaikuttimena ollut sitten Samuli Edelmannin ääni pelkästään vaiko jotain muutakin). Huonoja muumihahmoja ei olekaan, mutta kokonaisvaltaisesti paras hahmo on kuitenkin Muumipeikko itse. Muumipeikko on hyvin tunteellinen taiteilijasielu, avoin ja hyväuskoinen hahmo, kiltti ja vähän ressukka, joka ei osaa sanoa ei ja on tietoinen siitä. Symppaan hahmoa kovasti tässä sanomalehtisarjakuvan tarinassa, missä Muumipeikko on hyvyyttään majoittanut taloonsa ties mitä sukulaisia ja vieraita, lopulta jopa hattivatteja, ja porukkaa on niin paljon, ettei peikko itse mahdu enää asumaan talossaan vaan joutuu nukkumaan ulkona riippumatossa.

Vain yksi esimerkki siitä valtavasta tunteiden kirjosta, joita muumit ilmentävät

Myös Erna Tauron säveltämä ja Tove Janssonin itsensä sanoittama Muumipeikon laulu kuvaa hahmoa hyvin. (Linkin versio laulusta on vuoden 2005 Moomin Voices-levyltä.)

.....

Kuten kirjoitin edellisessä kommentissani Muumilaakson tarinoiden uudelleen dubbaamisesta, koen kaikesta huolimatta hetkittäin kyllästymistä ja ähkyn kaltaista muumeja kohtaan, siksi uudet jutut ovat pääsääntöisesti tervetulleita asioita (ja onnekseni olen kiinnostunut monista muistakin asioista niin muumeista tulee otettua taukoa luonnostaan ;>). Riviera-elokuvan jälkeen oli tiedossa, että muumeista oltaisiin tekemässä uusi animaatiosarja jossain vaiheessa. Tietooni tulleet huhut olivat epämääräisiä tuolloin, mutta nyt tiedossa on, että kyseessä on selvästi ihan uusi juttu, joka ei liity Riviera-elokuvaan eikä puolamuumeihin (vaikka puolamuumeista ollaankin taas tämän vuoden jouluksi koostamassa elokuvaa teatterilevitykseen). Lievästi ajankohtaista asiaa siis! Ja saattaa ehkä mennä hitusen mainostuksen puolelle, mutta menköön.

Uusi muumisarja tullaan tekemään kotimaisin ja brittiläisin yhteisvoimin, näillä näkymin ensimmäiset jaksot valmistuvat vuoden 2019 aluksi. Muumifaneillekin on annettu mahdollisuus osallistua tämän kuun alussa julistetun Indiegogo-joukkorahoituskampanjan kautta. Kampanja on käynnissä huhtikuun alkupuolelle asti (päivitys 3.4.2017: kampanja-aikaa on pidennetty kahdella viikolla, huhtikuun 22. päivään asti) ja sen tavoitteena on kerätä 200 000 dollaria sarjan visuaaliseen kehitystyöhön. (Homma vaikuttaa sen verran hyvältä ja kiinnostavalta, etten kauaa epäröinyt projektin tukemista, ja tämä voi olla ainoa - tai ainakin melko harvinainen - tilaisuus tukea muumianimaatiota elämäni aikana, joten kannoinpa minäkin korteni kekoon.) Muumien yksi merkittävä vahvuus on aina ollut tietynlainen uusiutumiskyky, ja toisaalta pysyminen samanlaisena ja näiden välillä tasapainoilu (sen vuoksi tarinat ja hahmot kiinnostavat edelleen), ja siksi myös uusille muumitulkinnoille ja erityisesti animaatioille on aina tilaa! ;-)

 *Muumien popularisoitumisella tarkoitan sitä, että muumihahmot tunnetaan kotimaassamme varsin hyvin, juurikin japanilaisen animaatiosarjan ansiosta. Vaikka se onkin ilahduttavaa, sillä on myös kääntöpuolensa; minusta tuntuu, että alkuperäiset muumiteokset ovat jääneet vähemmälle huomiolle, ja että nykyään niitä arvostetaan jopa enemmän ulkomailla kuin täällä meillä, vaikka nimenomaan niistä Tove Janssonin alkuperäisistä muumikirjoista ja sarjakuvista meidän kuuluisi olla ylpeitä, eikä pönöttää pelkästään japanilaisen animaation äärellä, niin hyvä kuin se muumitulkintana onkin. En tiedä onko "popularisoituminen" oikea sana tässä yhteydessä, kun muumit ovat olleet framilla jopa hyvinkin ennen 1990-lukuakin, mutta parempaa sanaa en keksinyt. Mutta ehkä jatkan aiheesta edelleen siinä tulevassa alkuperäisteoksia ja niiden tulkintaversioita käsittelevässä yleistekstissäni sitten joskus...