tiistai 16. joulukuuta 2014

Raskastekoinen jouluaiheinen GIF

Sainpa tässä parisen päivää sitten spontaanin idean yrittää kuvata videon ja tehdä siitä animaatio-GIFin. Tässä lopputulos, melko raskastekoinen järkäle (päälle 8 megatavua :DP).


...

En usko, että jaarittelen tämän enempää näin joulun alla, siispä tätä myötä toivotan hyvää joulunaikaa blogin mahdollisille seuraajille ja kaikille tänne tässä vaiheessa eksyneille!

lauantai 29. marraskuuta 2014

Pikkuisen lisää Calimerosta

Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin tekstissä Epäreilusti(?) unohdettu Calimero ja ystävät.

Joo, elikäs katsoin sitten koko Calimero ja ystävät-sarjan italiaksi YouTubesta tässä loppukeväästä (eli siis jo jonkin aikaa sitten :D). Kuten aiemmin todettu, ymmärrän italiaa vielä vähemmän kuin japania, mutta kielimuurit eivät ole täysin ylitsepääsemätön este jos animaatio kiinnostaa. Mitä minä nyt sitten voin ja osaan sanoa ysäri-Calimeron loppupuoliskosta?

Noh, sarja jatkuu alkupuoliskon viitoittamalla tiellä ja rakenteella loppupuoliskollaankin; jatkuvajuonisuutta ja syvempää hahmokehitystä tai niiden kaltaisia teemoja ei ole eikä tule, vaan yksiosaisilla episodeilla mennään loppuun asti. Viimeisessä jaksossa on sentään lopun tuntua, sillä sen juonena on Valerianon elokuvan(?) ohjaustyö, ja jaksossa nähdään vilaukselta paljon sarjan aikana tavattuja hahmoja.

Vaikka sarja kulkeekin yksiosaisina episodeina, vähäistä jatkuvuuden tunnetta synnyttävät muutamat sivuhahmot, joita tavataan sarjassa vähän enemmän. Hullu keksijä de Vinceä ja tämän kipakkaa isoäitiä tavataan sarjassa toisinaan, samaten kuin rötöksiä tehtailevaa rottajengiä. Myös sarjan alkupuoliskon jaksossa "Merirosvoille köniin" esiintyvän Mustekala-laivan kapteeni ja tämän miehistö sekä kyseisen jakson pahis-merirosvot tavataan vielä uudestaan sarjan loppupuoliskolla.

Vaikka italian kieli ei olekaan hallussa, jaksojen juonet ovat suht helposti hoksattavia ja ymmärrettäviä sinänsä, ja jaksojen otsikot (joita syöttelin käännöskoneeseen) kertovat  jo usein mistä on kyse; vain muutamat jaksot jäivät hieman epäselviksi. Kaikenlaista hauskaa meiltä suomalaisilta jäi näkemättä, toisaalta en tiedä onko sillä nyt niin väliä.

Omaksi eräänlaiseksi suosikkijaksokseni voisi kohota 41. jakso "Rossella e il baseball" (yksinkertaisesti "Rosella ja baseball" :D), missä on häivähdys hupaisaa mustasukkaisuusdraamaa. Rosellaa ei huolita poikien baseball-joukkueeseen, koska tämä on tyttö, tai pikemminkin asian laita lienee niin, että Valerianon ja kumppaneiden mielestä tytöt eivät osaa pelata. Ja eivät kyllä osaakaan, kun Rosella yrittää muodostaa joukkuetta Priscillan ja Suzyn kanssa, ja siitä taasen ei tule yhtään mitään. Rosella itse on kumminkin hyvä, joten hänelle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin naamioitua pojaksi päästäkseen poikien jengiin. :D Salaperäinen "Robin" vaivaa Valerianoa, ja päivän harjoitusten jälkeen Valtsu seuraa tätä Rosellan talolle, ja ehtii kuvittelemaan, että Rosellan ja Robinin välillä olisi jotain meneillään. XD

 
Rosellan naamiotemppu menee siis melkein turhankin täydestä. Lopuksi pojat ja tytöt saavat muodostettua yhtenäisen joukkueen, joka sitten voittaa baseball-ottelun, jonka päätteeksi Rosellan temppu paljastuu. (Itse en voisi vähempää välittää baseballista = pitkästyn useimmissa animesarjojen baseball-teemajaksoissa, mutta tämä tapaus tekee poikkeuksen, tosin ei sen baseballin takia. :D)

Eipä minulla sitten lienekään tästä ysäri-Calimerosta kai enempää sanottavaa... joten lopuksi voi jauhaa aihepiiristä vielä pikkuisen yleisesti.


Tuon viimekeväisen Calimero-jaarituksen jälkeen (tai oikeastaan taisi olla vielä silloin kun kirjoitin sitä) koetin tutkiskella löytyisikö internetin syövereistä mitään vihjeitä menneisyyden meiningistä. Ja kyllähän tärppäsi, PopuLAARI-blogissa on kirjoitus 1970-luvulla julkaistusta Calimero-sarjakuvalehdestä. :D Oli mukavaa löytää todistetta siitä, että munankuorihattu-tipu on tunnettu Suomessakin jo paljon aiemmin, mutta se ei tosiaan vain ole ollut suursuosikki. Eikä tuona aikana ollut vielä VHS-videonauhureitakaan että ihmisillä olisi kotitallenteita...

Menneisyyden tyngästä hypätäänkin sitten kerralla pitkä loikka nykyhetkeen ja tämähän meneekin lievästi ajankohtaisen puolelle, sillä Calimerosta on tehty "jälleen" uusi animaatiosarja. Koska videoita on hauska upottaa, niin tässä tulee.


Ensimmäinen traileri on itsessään jo valmis filmi, mikä arvatenkin esittää yleisesti, miltä Calimeron uusin inkarnaatio näyttää.


Toinen traileri näyttää sen sijaan selkeästi animaatiosarjan mainokselta.

Hämmennyin hitusen tässä taannoin, kun huomasin, että Anime News Networkin tietokannassa on sivu tälle Calimerolle, vaikka ymmärtääkseni japanilaisilla ei ole osuutta tämän uusimman sarjan teossa muuten ollut, vaan sarja on vain dubattu sikäläisittäin, ilmeisesti sarjan esittäminen on aloitettukin Japanissa melko hiljattain lokakuussa.

Heh, vielä yksi video kun huvikseni koitin etsiä. 2014-Calimeron japanitunnari. Veikeää.



Hahmosuunnittelulliselta ilmeeltään tämä 2014-Calimero muistuttaa enemmän sitä faktuaalisesti alkuperäistä 1960- ja 1970-lukujen Calimeroa kuin ysäriversiota. Juonellisesta sisällöstä ei paljoa paljastu pelkkien trailerien perusteella, mutta vaikuttaa melko tavalliselta kaikenikäisten slice of life-sarjalta. Kyllä minä mieluusti katsoisin tätä televisiostani. :> Mutta suomiversiota toivoessa voisin silti jo vilkaista taas italiadubbia, vaikken siitä olettavasti paljoa tajua tälläkään kertaa... :D

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Moomin (Best) Selection - muumimusiikkia, jota ei suomalaisen levykaupan hyllyltä löydä

Tässä jaarituksessa käsitellään tuotteita ja saatetaan mennä vähän mainostuksen puolelle. :D Varsinaisesta tuotesijoittelusta ei ole kyse, mutta tiedoksi kaikille kaupallisten tuotteiden paheksujille. Pahoittelut huonolaatuisista kuvista, en välittänyt käyttää skanneria tällä kertaa.
(Ja lisäys: korjaan jaarituksen otsikon, jos tietooni tulee, että jonkun suomalaisen levykaupan hyllyltä löytyy. :D)

En pidä itseäni kummoisena tai erityisenä musiikkidiggarina. Vain satunnaisesti diggaan tai fanitan jotain yksittäistä teosta, kokoonpanoa tai tekijää tai esittäjää ja niin edelleen. Olen tyyppi, joka kuitenkin mielellään maksaa kaipaamastaan tavarasta ja siis myös diggailemastaan musiikista.

Animaatioharrastajana kiinnostukseni musiikkiin liittyy arvatenkin jossain määrin musiikkiin, jota kuullaan erityisesti animaatioissa. Tästä voidaan päätellä, että mielelläni hamuan "animaatiomusiikkia" (epäilen että tämä on mikään varsinainen genre, kun animaatioiden musiikki voi olla periaatteessa mitä vain, kuten animaatiot itsekin :D). Erityisen mielelläni ostan tykkäämieni animaatiosarjojen ja -elokuvien soundtrackit, edellyttäen, että soundtrackit ylipäätään ovat olemassa ja julkisesti saatavilla.

Muumilaakson tarinoita on mainio japanilainen animaatiosarja, joka nauttii suosiota Suomessa edelleenkin. Minäkin pidän siitä kokonaisvaltaisesti, toisin sanoen on melko vähän asioita, joista en sarjassa pidä tai joita jopa inhoan. Täten myös sarjan musiikit (eli oikeastaan muumianime-musiikit) kuuluvat siihen listaan animaatioista, joiden soundtrackit ostaisin, jos ne vain olisivat julkisesti saatavilla. Muumilaakson tarinoiden osalta soundtrackia ei kuitenkaan sellaisenaan ole olemassa, ainakaan Suomessa (sarjan ja Pyrstötähti-elokuvan täkäläisiä tunnuskappaleita lukuunottamatta). (Mainitaan tässä välissä vielä, että muumifanituksen osalta pidän myös yleisesti musiikista, joka on saanut inspiraationsa muumeista. Ehkä joskus kirjoitan aiheesta erikseen jotain, toisella kerralla.) Minähän en toki ole ainoa, joka hamuaa muumianime-musiikkia. Netti on täynnään porukkaa, joka kaipaa.

Tiedossa on, että Japanissa on julkaistu joitakin sarjan sikäläisversioon liittyviä musiikkilevyjä, ja spekuloitavaksi jää, onko enempää julkaistu sielläkään, koska kyllähän tänä internet-aikana lähes mitä tahansa on vähintäänkin tiedossa, ja jopa jakelussa - joko laillisesti tai laittomasti.

Yksi näistä tiedossa olevista muumianime-musiikkilevyistä on Moomin Selection, joka on alunperin julkaistu Japanissa vuonna 1992. Ja tästä se omakohtainen hauskuus alkaakin!

Muistelen, että joskus viime vuosikymmenellä netissä harhaillessani löysin jonkin aasialaisen nettikaupan, joka oli itselleni edistyksellinen siinä mielessä, että sivulla oli hintalaskuri eri valuutoille. Taloudellisesti varovaisena ja arkana ihmisenä en ollut siihenastisen elämäni aikana tilannut ulkomaisista kaupoista mitään, enkä tilannut tuolloinkaan ja jätin kaupan tonkimisen sikseen ja unohdin sen.

Vasta tämän vuosikymmenen alussa etsiessäni muuta (myöskin animaatio/animemusiikkiin liittyvää) löysin tämän verkkokaupan, nimeltä CDJapan, uudelleen. Koska olen tyyppi, joka mielellään maksaa tavarasta, jonka haluaa omistaa (ja minähän vanhana jääränä ostan musiikkini mieluiten levymuodossa), ja löytäessäni tavaraa, jota halusin ostaa, selvittelin miten kaikki toimii, ulkomaisista verkkokaupoista tilaamisen sun muut (voisin kai mainita että Aniki-foorumin 'CDJapan ja Visa Electron'-ketju oli erittäin hyödyllistä luettavaa). Olen siis ostanut kaupasta, enkä ole pettynyt, joten välillä palailen tekemään tuotehakuja ihan vain ajankuluksenikin, nähdäkseni mitä löytyy, vai löytyykö mitään. Kerran mieleen sitten juolahti, että mitähän muumiroinaa siellä Aasian suunnalla myydäänkään, ja mitä tuotehaku toi silmieni eteen? Saatavilla olevaa muumimusiikkia!

Moomin Selection - levykansi.
Kun muumianime-musiikkia kerran oli saatavilla laillisesti, olisihan sitä mukavaa hankkia! Joten kesällä 2011 lähti tädille tilaukseen Moomin Selectionin vuoden 2008 uusintapainos-lätty. :D Hyvin harvoin olen pettynyt ostostekoihini (joita vielä usein harkitsen ennakkoon tarkasti ja pitkään), enkä pettynyt tälläkään kerralla. (Toisaalta tiesin kyllä etukäteen mitä levy tulisi sisältämään, koska laittomassa jaossahan ne harvat muumimusiikit internetissä ovat... toisaalta CDJapanin sivullakin on kuuntelunäytteet, niiden perusteella muistelen lyöneeni ostopäätöksen lopullisesti lukkoon aikoinaan.)

Moomin Selection on siis kokoelmalevy Muumilaakson tarinoihin (tai japanilaisittain Tanoshii Moomin ikkaan) tehdyistä musiikeista. Levy sisältää 20 kappaletta joissa tv-sarjan ja Pyrstötähti-elokuvan sikäläiset lauletut tunnuskappaleet, sekä joitakin sarjan taustamusiikkeja. Sekä levy että sen kansivihkonen ovat laadukkaat ja muumifania miellyttävät. Levyn laulut ja kansivihon tekstisisällöt ovat tietenkin japaniksi, eikä kieltä osaamaton niistä tällöin saa paljoakaan irti.


Mutta musiikkiahan voi hyvinkin fiilistellä yli kielimuurinkin, ja toisaalta levyn takakannessa levyn kappaleiden nimet ja tekijät/esittäjät on kirjoitettu meikäläisillä aakkosilla, samaten aakkostusta on kansivihkosen taustagrafiikoissa. Ja vaikkei kansivihkosen japaninkielisiä tekstejä osaisikaan lukea, vihkosta selailee ja sen kuvia katselee osaamatonkin ihan ilokseen. Joidenkin laulujen lyriikat on aseteltu luovasti hauskoihin graafisiin muotoihin. :D


Ja aivan erityislaatuisena bonuksena on levyn kansivihkosen välissä oleva erillinen paperi, jolle on painettu kuuden muumilaulun nuotit! On vähän harmi, etten tajua nuoteista hölkäsen pöläystä, enkä voi itse soitella. Mutta tästä huolimatta nuottipaperista on ollut iloa jopa minullekin, sillä siinä laulujen sanat on kirjoitettu yksinkertaisilla hiragana-tavukirjoitusmerkeillä, joita jonkin verran osaan lueskella (vaikeampia kanji-merkkejä taas en). Mikä siis tarkoittaa, että jotenkuten pystyn nuottipaperista lukemaan japanilaisten laulujen japaninkieliset sanat. (Laiskoissa aikeissani on ollut jopa romanisoida japanimuumi-lyriikat [eli muuntaa ne aakkosittain luettavaksi] ja laittaa ne nettiin jakoon, en ainakaan muista, että niitä paljoa löytyisi esim. Animelyrics.comista tai YouTube-videoista. Tosin siitä on taas jo mennyt aikaa, kun viimeksi olen yrittänyt etsiä ja tutkia japanimuumi-biisien lyriikoita netissä.) (Jälkikäteinen lisäys: sain tämän romanisointiurakkani viimein valmiiksi keväällä 2017.)
Tooi akogaren (muumien japanilaisen lopputunnarin) nuotteja.
...

Mikäs sitten on syynä tämän jaarituksen lievään ajankohtaisuuteen? Se, että satuinpa tässä loppukesästä taas vaihteeksi tekemään ajankulukseni tuotehakua CDJapanissa (josta en olekaan vähään aikaan ostanut mitään, osittaisena syynä on ollut epävarmuus siitä mitenkäs mahtaa olla kun eikö tullinkin systeemit muuttuneet tässä jossain välissä, ynnä muuta ja niin edelleen). Ja huvikseni kokeilin myös jälleen, mitä muumi-aiheisilla hakusanoilla löytyy, ja löytyikin "uusvanhaa"!

Sattuipa näin, että nyt viime syyskuun loppupuolella (tarkka päivämäärä 24.9.2014) Japanissa julkaistiin uusi Moomin Best Selection-kokoelmalevy. CDJapanin sivulla (ja ilmeisesti levyn selkämys-käärepaperilappusessakin) oletettavasti kerrotaan, että levy omalta osaltaan juhlistaa Tove Janssonin 100-vuotissyntymän juhlavuotta. Miten mukavasti satuinkaan juuri sopivaan aikaan selailemaan tuotehakua ja huomaamaan tämän. :D

Sinänsä levy ei muuten vaikuta kovin erikoiselta; biisilistaa tutkimalla huomaa helposti, että levy sisältää kaikki ne aiemmalla Moomin Selection-lätyllä julkaistut laulut ja musiikit. Mutta kuitenkin levyllä on näiden lisäksi vielä 13 muuta raitaa. (Tässä vaiheessa en ole vielä jaksanut tonkia ja tarkistaa, olisiko kyseessä kappaleita, jotka on julkaistu niillä muilla harvoilla muumilevyillä vai ei; voisin olettaa näin olevan, mutta vain oletan, varmasti en voi sanoa mitään.) Yhteensä tällä uudella kokoelmalevyllä on siis 33 kappaletta muumianime-musiikkia.

En uskonut, että Moomin Best Selection olisi täysin turha hankinta, vaikka reilusti yli puolet sen sisällöstä onkin ennestään tuttua. Olin silti ehkä vähän väsynyt ja ostopöhnäinen kun päädyin ennakkotilaamaan kyseisen levyn. :D Eikä muuten maksanut paljon, tuonhetkisen valuuttakurssin mukaan levy tuli toimituskuluineen maksamaan vähän alle 25 euroa (silloin aiemmin kolme vuotta sitten Moomin Selectionin tilatessani loppusummaksi tuli vähän päälle 30 euroa).

Moomin Best Selection - levykansi. Ja tuolloin levy oli vielä muovikääreessään.
Noin viikko julkaisupäivän jälkeen levy saapui tädin noudettavaksi. Ja kuunneltu, ihailtu ja tutkittu on. Erona Moomin Selectioniin on (paitsi 13 "lisäraidan" lisäksi), että tämän levyn kansivihkosessa on ilmeisesti jonkinlainen esittelyteksti sekä Emiko ja Sumio Shiratorin (ensinmainittu laulaa japanilaisia muumikappaleita ja jälkimmäinen on musiikkien säveltäjä, jos se ei ole tässä vaiheessa ollut selvää) haastattelu, laulujen sanoja tietenkään unohtamatta. Muuta suurempaa "ekstraa" ei sitten oikeastaan ole, ensimmäisten tilaajien bonuksena levyn mukana tuli pikkuinen tarra. :D Levyn kansivihkosen teksteistä olisi mukava saada selkoa joskus; mitähän Shiratoreilla on ollut mielessään haastattelussa?

Levyn ainoana "puutteena" näen sen, että lisäraidoista huolimatta sillä ei ole Moomindani Fuyu-kappaletta, jonka olisin mielelläni kuullut osana juhlakokoelmalevyä. Noin yleensäkin pidän vähän omituisena sitä, miten rajallisesti, jopa nihkeästi, muumianimen musiikkia on julkaistu ylipäätään Japanissakin; luulisi että siellä olisi useamman levyn bokseja ja ties kuinka monen kuunnelma-cd:n sarjoja... mutta kaipa siihen on jokin syy, ettei mitään tällaisia taida olla olemassakaan, ainakaan tietoisuutta olemassaolosta ei ole. Mutta tähänkin vähään sopinee olla tyytyväinen.

tiistai 30. syyskuuta 2014

Ihmemaa Ozin tonkimista

Mietityttää, mitä ihmisille tulee mieleen sanoista Ihmemaa Oz. Jollekin osalle tullee varmasti mieleen tämä vuoden 1939 elokuvaklassikko...



...tai mahdollisesti jokin muu tulkinta. Itselleni tulee ensisijaisesti mieleen tämä...


...eli japanilainen animaatiosarja Oz no mahoutsukai vuodelta 1986.

Tätä animaatiosarjaa on esitetty Suomessakin, nimellä Ihmemaa Oz.

Vuosikausien aikana olen aina käyttänyt osan vapaa-ajastani ihan vain Ihmemaa Ozin selvittämiseen ja tonkimiseen. Hyvin vähän olen saanut selville, mutta kaikki pienenpienikin on ollut tärkeää.

Aloitetaan perustietoasioilla. 52-jaksoinen Ihmemaa Oz-animaatiosarja perustuu L. Frank Baumin lastenkirjoihin. Sarja lienee ollut katsottu ja jossain määrin suosittu ympäri maailmaa, myös Euroopassa. Suomessakin sarjaa esitettiin luultavasti melko tuoreeltaan 1980-luvun loppupuoliskolla. Täällä meillä se ei ilmeisesti kuitenkaan ollut niin kova juttu, koska en ole kovinkaan montaa muisteloa sarjasta netin keskustelupalstoilta löytänyt.

Toisekseen minulla on epäilykseni, että sarjan esitys on syystä tai toisesta jätetty kesken 30:n jakson jälkeen (spekuloin onko syynä ollut tuonajan katsojapalaute [en lainkaan sulje tätä mahdollisuutta pois, sillä sarja on lievästi sanottuna jännittävä, ja paikoin pelottava, jopa traumatisoiva {omalla henk.koht. kokemuksella :D}] vai onko sarja muuten vain jätetty kesken, pari vastaavanlaista tapausta kun 1980-luvulta löytynee, sattumoisin eräs toinenkin "ihmemaa", nimittäin Liisa Ihmemaassa, jota esitettiin 36 jaksoa niin ikään 52:sta.) Tiedossani ei myöskään ole, että sarjaa olisi koskaan esitetty uusintana Suomen telkkarissa, maksukanavista tiedän vielä vähemmän.

Sarjaan itseensäkin liittyy vähäistä mysteeriä. Minulla ei ole minkäänlaista käryä esim. siitä onko sarja japanilainen originaalituotanto, vai onko se tehty yhteistyönä jonkin toisen maan kanssa. Japanilaisissa alku- ja lopputeksteissä ainoa varmasti ei-japanilainen nimi on - tietenkin - alkuperäisteokset kirjoittanut L. Frank Baum.

Sarjaan liittyvissä informaation tonkimisissa on oma haasteensa siinäkin, että asioita on helppo sekoittaa ja sotkea yllättävän paljon, ja internetin ihmemaassa varsinkin kiertää osin ristiriitaista ja väärää informaatiota. Yksi ehkä pahimmista virheellisistä tiedoista tässä tapauksessa on esimerkiksi se, että Oz-sarjan musiikit olisi säveltänyt Joe Hisaishi (näin luki pitkään Anime News Networkin tietokannassa, nyttemmin sitä on näköjään korjailtu), tähän tietoon halusin uskoa, ja uskoinkin monta vuotta ennen kuin viisaammat korjasivat ja opettivat että näin ei ole. (Pitäisi vain opetella sitä japania niin osaisi itse lukea tekijätiedot sarjan alku- ja lopputeksteistä. ;P) (Joe Hisaishihan tunnetaan pääasiassa Studio Ghiblin elokuvien musiikeista. Ja tämä sen sijaan on kyllä Joe Hisaishia, eikä liity mitenkään Ihmemaa Oziin, mutta -pieni hupikärjistys tähän väliin- ilmeisesti 1980-luvulla kaikki animemusa vaan oli tällaista tekijöistä riippumatta. :D) Se Oz-anime, johon Hisaishi ilmeisesti on musiikit tehnyt, lienee vuoden 1982 elokuva, joka muuten on julkaistu Suomessa ruotsidubbauksella (periaatteilleni uskollisena ja tähän omaan "ainoaan oikeaan Oziin" syvästi leimautuneena en ole tätä kyseistä elokuvaa nähnyt eikä minulla ole ollut siihen innostusta, tosin nyttemmin olen alkanut hiljalleen ajatella että voisihan sitä vilkaista jos se kasetti nyt vielä sattuisi tulemaan vastaan kirpputorikierroksella). Enkä poissulje sellaistakaan ajatusta että Oz-aiheisia animaatioita olisi tuotettu vielä enemmänkin Japanin suunnalla vuosien varrella...

Oz-piirretty on verrattain huonosti tunnettu ja muistettu Suomessa myös siihen nähden, että siitä on aikanaan ollut "oheiskrääsää", sikäli kuin paperituotteet lasketaan krääsäksi. Suomessa julkaistiin Ihmemaa Oz-sarjakuvalehteä, sekä neliosainen kirjasarja, molemmat Semicin toimesta. Nämä lienevät alunperin jostain muualta Euroopasta, kenties Hollannista? (Sain nytten hiljattain aikaiseksi hommata skanneri-tulostimen niin nyt pääsee esittelemään kaikkea hauskaa kuvamateriaalia. \o/)


Sarjakuvalehtiä (3 kpl) löysin divarista ja kirjasen kirpputorilta joskus viime vuosikymmenellä. Vastaan ei ole osunut eikä tiedossanikaan ei ole muuta tuotettua "krääsää". (Kiinnostaisi muuten tietää montakohan numeroa sarjakuvalehteä on kaikkiaan mahdettu julkaista..?)

Sarjakuvalehti kertoo animaatiosarjan tarinaa sarjismuodossa sekä sarjan hahmojen omista spin off-tyylisistä seikkailuista. Kirjasarja taas ilmeisesti on yrittänyt saada Oz-saagan tiivistettyä helppolukuiseen tekstimuotoon ja vähäiset kuvitukset on otettu animaatiosta. Sisällöllisesti nämä eivät ole kovinkaan laadukkaita, mutta on hauskaa ajatella että tälläkin sarjalla on yritetty rahastaa kuluttajia ainakin jossain muodossa, vaikkei kukaan enää edes muista koko sarjaa. :D
 
Täydellistä varmuutta Ihmemaa Ozin suomen-esitysaikataulusta en ole saanut, sarjakuvalehtien kansissa kuitenkin mainostetaan "uusia tv-suosikkeja" ja "-sankareita", ja lehdet ovat peräisin vuodelta 1987, eli tältä pohjalta oletan, että melko tuoreeltaan sarja lienee Suomessakin nähty. Itseäni lievästi hämmentää, kun tuohon ajanlaskun aikaan olen ollut hädin tuskin taaperoikäinen, mutta toisaalta maailma on ihmeellinen. Se, että minä ylipäätään olen tässä aiheesta jaarittelemassa, on yksinomaan sen ansiota, että 1980-luvulla oli videonauhureita, ja Ani-tädin tuolloisessa kotitaloudessa oli sellainen käytössä, ja tuolloin nauhoitettiin myös lastenohjelmia ja animaatioita, mukaanlukien myös Ihmemaa Ozia. Valtaosa esitetyistä jaksoista päätyi nauhalle, joitakin saattoi jäädä välistä. Mutta elämän kohtalot/sattumat ovat ihmeellisiä, jotkin toisinaan hyvin onnettomia ja valitettavia. Osa nauhoitetuista videokaseteista päätyi kadoksiin, läjä telkkaripiirrettyjä siinä mukana, eikä minulla ole nykypäivänä jäljellä Ihmemaa Ozista kuin häilyvät (osin traumaväritteiset) muistikuvat sarjan alkupään jaksoista ja säästyneet tallenteet jaksoista 21-30, jotka olen jakanut YouTubessa, päivitetty linkki tässä. Koska aarteiden jakaminen ja ihmisten tietoisuuden lisääminen on mukavaa.

Sarjan suomidubbauksesta voisin kirjoittaa muutaman sanan tähän väliin. Se ei nykymittapuulla ollut hääppöinen, kuten eivät muutenkaan lastenohjelmien dubbaukset 1980-luvulla juuri olleet; sarjan ääninäyttelijät (tai "kertojat" tai "lukijat", kuten minimalistisissa paikallisissa lopputeksteissä vaihtelevasti tituleerataan) ovat Kaija Kiiski ja Risto Aaltonen (luotan siihen, että suomalaisista animaatiodubbauksista ja näyttelijöistä kiinnostuneet tietävät nämä nimet [ja josseivät tiedä niin osaavat etsiä tietoa muualta netistä, en rupea tässä listaamaan näiden hyvien ääninäyttelijöiden muita työsuorituksia]). Sarjan suomennoksen -ja oletettavasti myös ohjauksen, näin spekuloin- on tehnyt Irja Hämäläinen (tuttu nimi Ylen kanavilla esitettyjen piirrettyjen suomidubbausten ohjaajana. Dubbauksista muistetaan paremmin ääninäyttelijät kuin muut niiden parissa työskentelevät, joten tässä tapauksessa voisin huomioida että Hämäläinen on ohjannut ainakin mm. Alfred J. Kwakin ensimmäisen tuotantokauden, Vili Vilperin ja Nooan saaren suomidubbaukset). Tällä kokoonpanolla sanoisin, että suomentaja-ohjaaja ja ääninäyttelijäkaksikko ovat tehneet varsin kelvollisen työn tuohon aikaan.

Pysyvästi kadoksiin joutuneet videokasetit ovat osaltaan syypäitä siihen, että Ihmemaa Ozista on kehittynyt minulle pysyvä päähänpinttymä, jopa pakkomielle. Siinä määrin, että ajoittain on tuntunut, että elämäni perimmäinen ja suurin piirtein ainoa tarkoitus ja päämäärä on etsiä ja tonkia tätä animaatiosarjaa ja kaikkea siihen liittyvää. (En tiedä, jossain mielessä tämä voi kuulostaa surkuhupaisalta, tai joltain. :´D) Niin immateriaalista tietoa kuin konkreettista esineistöä.

Vuonna 2011, vähän reilu kolme vuotta sitten, elämänpituinen etsintäni sai viimeinkin jonkinlaisen täyttymyksen, kun netin syövereistä löytyi koko Oz-sarja japaninkielisellä ääniraidalla. Pääsin vihdoin ja viimein kohtaamaan menneisyyteni ja varhaislapsuuteni animaatiotraumat! :D (Ja nyt tietenkin voin aina halutessani elämöidä ja rypeä niissä fiiliksissä lisää. Niin, etsintäni ehkä sai täyttymyksen, mutta tonkiminen jatkuu yhä. :D Olisi se hauskaa vielä nähdä ja kuulla ne sarjan alkupään jaksot suomidubbauksellakin uudestaan joskus... mutta tuskin tulee tapahtumaan. :D)

---
Extra: Puhumattakaan siitä että nyt haluaisin kääntää ja fanitekstittää sarjan suomeksi kokonaisuudessaan... (Dubbaaminenkin olisi hauskaa, mutta tähän ei yksittäisellä tätihenkilöllä rahkeet riitä. :D)
Pelätin tekstitetty repliikki kuvastaa tämänhetkistä japaninosaamistilannettani. Kuva on jo yli puolentoista vuoden takaa, kun tein ensimmäiset fanitekstityskokeilut. Tilanne ei ole juurikaan tuosta muuttunut, siinä jumitetaan nytkin ja oletettavasti tullaan jumittamaan edelleen... ;D (Japanin kielen lisäksi pitäisi sitäpaitsi vielä perehtyä ihan siihen alkuperäiseen Oz-maailmaan ja sen termistöön!)

Tämä ei siis ollut mikään esittelyteksti vaan asian tonkimisjaaritus. Saatan kyllä joskus tehdä sarjasta vielä esittely- tai juonikuvaus-tekstiä ja/tai muuta siihen liittyvää (kuten traumakoostetta :D), koska pidän sarjasta hyvinkin paljon. ;D Pakkomielteeksi asti, tosiaan...

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Takautuvia ajatuksia Dibitassujen ekasta jaksosta

Kuten aiemmin kirjoitin, diggaan Dibitassuista. Kiinnostuin sarjasta aikoinaan ihan sen ensimmäisen jakson perusteella. Mitä kiinnostavaa siinä sitten tapahtuu? Tässä jaarituksessa käyn selostaen läpi ja muistelen ensimmäisen jakson tapahtumia ja analysoin kevyesti joitakin yksityiskohtia.

Iso- tai "päärynä"- (toinen tunnettu nimitys ;D)päiset koirat leikkivät koulun pihalla ja kaksi koiraa, poika ja tyttö, aloittavat keskustelun nähdessään lentoaluksen, joka parkkeeraa koulun lähellä sijaitsevan palatsin tornin luokse. Keskustelu kehittyy väittelymäiseen suuntaan.
"Mikä vauhti! Jos minulla olisi valonnopeudella kulkeva avaruusalus, lähtisin heti -whiii- lentämään niin kauas kuin vain pääsisin!"
"Häh? Mitä kivaa siinä olisi? Eihän siinä vauhdissa ehtisi katsella edes maisemia tai mitään."
"Mitä ihmeen 'maisemia'? Voi että, te tytöt olette kyllä joskus ihan outoja. Tarkoitushan on päästä nopeasti perille sinne, minne on matkalla, eikä katsella mitään maisemia."
"*tuhahdus* Te pojat taas ette ymmärrä, että kauneus on tärkeää."
"*tuhahdus* Kinuat kuitenkin kyytiin, kun ajelen omalla upealla avaruusaluksellani valonnopeudella planeetalta toiselle."
Tällaisella keskustelulla sarja siis aloitetaan. (Näin nykyaikana ja sukupuolineutraalisuuden aikana on tavallaan "virkistävää" nähdä ja kuulla vielä näinkin "vanhanaikaista" juttua sukupuolten [tai ehkä sittenkin vain yksilöiden? ;3] välisistä näkemyseroista, eikä tämä ylläoleva keskustelu ole ensinkään hassumpi, molemmilla hahmoilla on jos vaikkakin vähän stereotyyppiset pointit, niin mukavan selkeät ja eriävät sellaiset. [Vaikka enhän tiedä, ehkä sukupuolineutraalisuuden aalto ei ole pyyhkinyt sitä "perinteistä" sukupuolten vastakkainasettelua lastenohjelmista ihan kokonaan sentään. Mutta tosiaan, telkkarin lastenohjelmien ja animaatiosarjojen seurannassani oli ollut taukoaukkoja tuona aikana kun aloitin Dibitassujen seurannan, joten en ollut juurikaan perillä siitä millainen "yleishenki" tämän hetken lastenohjelmissa on; kuten että onko näin "vanhanaikaisen" oloista meininkiä enää ollenkaan.])

Tyttökoira (Mimi) on hyvin viehtynyt romanttisista ajatuksista ja arvuuttelee, että kosija on varmaankin saapunut tapaamaan prinsessa Sissiä, kun poikakoiraa (Vikiä) ei taas voisi moinen ajatus vähempää kiinnostaa. "Rakkaus on naurettavaa." Mimi rupeaa vinoilemaan Vikin isoveljestä, joka tiettävästi on palavasti ihastunut prinsessaan.

Kun otaksuttu prinsessan kosija astuu esiin, tämän ruusukimpusta leijailee terälehtiä himona, ja kaukaa katseleva Mimi on ihastuksissaan ja miettii tuokohan joku joskus hänelle kukkia. (Minä taas en voi olla ajattelematta että nyt on kyllä vähän överiä ja ällöimeläksi yltyvää tämä touhu, liikaa jopa minunkin tyttömäiseen makuuni. :D)
Tämä on ehkä vähän liikaa...
Mutta tämä se vasta on jo aika överiä... :D
Överisti leijailevat ruusun terälehdet taitavatkin olla täysin tarkoituksellinen ja toimiva harhautus, sillä nyt kosija - jolla on silmälappu, karski ääni ja vähän pahismainen nauru - sieppaa prinsessakoiran ja lentoalus poistuu palatsin liepeiltä jättäen jälkeensä sydämen muotoisen pakokaasuvanan. Hmm, mikähän tämän sieppaajan motiivi mahtaa olla? (Spekuloida voi, mutta mitään ei voi väittää tietävänsä varmasti vielä tässä vaiheessa.)
Siis, että onko tämä sieppaaja oikeasti ihastunut prinsessaan vai onko tämäkin hämäystä?
No, joka tapauksessa prinsessa on nyt poissa linnasta ja koiralasten välitunti päättyy, ja Viki ja Mimi säntäävät luokkaan. Viki istuu luokassa toisen tyttökoiran vieressä. Viki puhuttelee tyttökoiraa, jonka nimi on Emmi. Keskustelusta ilmenee, että Emmi on prinsessan pikkusisko (joka näköjään käy koulua tavallisten koiralasten kanssa).
Emmi vaikuttaa nyrpeältä ja tympääntyneeltä.
Viki kertoo Emmille mitä on pihalla ollessaan nähnyt, mihin Emmi tuhahtaa ja nyrpeästi tokaisee: "Ihan tyypillistä Sissille". Pian Emmi alkaa kuitenkin saada kännykkäänsä viestejä ja Vikiä kiinnostaa asia niin paljon ettei pysty keskittymään oppituntiin laisinkaan, ja opettajan kysyessä Vikiltä vastausta matemaattiseen pulmaan tämä -ilmeisesti- puhuu pelkkää lööperiä (Ani-täti itse ei ole matematiikan nero, joten en mene vannomaan :D). (Väärästä vastauksesta opettaja taitaa antaa jonkinlaisen näpäytyksen tai jotakin, mitä ei ruudulla kuitenkaan näytetä [sensuuria vai ei, ei tietoa]).


Tässä välissä näytetään nopeasti jotakin saarta, ja lentoalusta, jossa sieppaaja yrittää puhutella pökertynyttä prinsessa Sissiä melko ystävälliseen sävyyn.


Koulun jälkeen Viki ja Mimi palaavat yhtä matkaa kotiin keskustellen keskenään. Prinsessan katoaminen on jo lehtiuutisissa. Mimi on sitä mieltä, että hänen ja Vikin pitäisi mennä kertomaan palatsiin näkemästään, mutta Vikiä ei kiinnosta, "hoidetaan me vain omat asiamme, jooko?" Vikin mentyä kamera siirtyy vielä ulos seisomaan jääneeseen Mimiin, joka huokaa ja toteaa itsekseen:

"Voi, haluaisin olla enemmän kanssasi yhdessä, etkä sinä tajua yhtään mitään..." (Jestas, Jos tämä olisi teinien tai aikuisten romanssihömppäsuhdesotku-sarja, voisi ajatella että tässä seisoo päähenkilöön yksipuolisesti ihastunut riippakivi... ja kukaties tämän tässä vaiheessa eniten ruudulla näkyneen kolmikon välille voisi ehkä kehittyä jonkin sortin kolmiodraamaa? ;-))

Kotonaan Viki huomaa että hänen isoveljensä huoneen ovi on raollaan. Veli ei kuitenkaan ole paikalla, joten Viki käyttää tilaisuuden hyväkseen ja katsoo, mitä veli on naputellut kirjoituskoneellaan. Paperilla on prinsessa Sissille omistettu romanttinen runo. Ällöimelä sellainen, tottakai. :-)

Vikin reaktio on poikamaisen lapsellisessa viattomuudessaan hykerryttävä. "Hirveää puppua... ei kai kukaan tyttö nykyisin tahdo kuunnella tuollaisia runoja?"

Viki ei kuitenkaan ehdi rypeä ällötyksessä kauaa, kun äiti kutsuu syömään. Ruokapöydässä perhe keskustelee koko kaupungin puheenaiheesta, kadonneesta prinsessasta. Isoveli Roni ei ole maan alla viemäreissä työskennellessään kuullut eikä nähnyt mitään, joten saadessaan tietää ihastuksensa kohteen siepatun hän totta kai järkyttyy ja haluaa toimia asian eteen välittömästi. Viki selostaa kaiken koulun pihalla näkemänsä ja Roni ehdottaa ja maanittelee, että Viki piirtäisi lentoaluksen muististaan. "Katsos; kun aluksesta on piirros, poliisi voi ratkaista koko jutun hetkessä!" Viki ei ymmärrä eikä innostu; "ei sellaisen piirtäminen ole helppoa, vaikka olenkin taiteilija"  (:D...) "mitä saan siitä? Koska... ei minua huvita piirtää avaruusaluksia." :D Roni onnistuu lahjomaan Vikin taiteiluhommiin lupaamalla antavansa tälle Transformers-toimintalelun (lieneepä ollut animaatiostudion pikku sisäpiirivitsi tämä. ;> [Lukeman mukaan studio on jotain Transformersia animoinut.] huom. Ani-täti ei tajua sitten paljoakaan tai hölkäsen pöläystä transformerseista ja vastaavista).

 
Illalla Viki lähtee toimittamaan piirustustaan kuninkaalliseen palatsiin ja jolkottelee sen ulkopuolella pällistelemässä vartijoita sattumalta samoihin aikoihin kun kuningas ja Emmi ovat palaamassa sinne. Emmi ihmettelee mitä asiaa Vikillä on ja ehtii innostua kuullessaan väärin; että Viki olisi tuonut hänelle kukan, vaikka kuvan Viki on tuonut. Erehdyksensä huomattuaan Emmi on taas yhtä nyrpeä kuin aiemminkin, mutta vastaanottaa piirustuksen. Viki ihmettelee ettei Emmi kutsu häntä vierailulle palatsiin sisälle, ja vartijatkin tukkivat tien, mutta sitten Emmi myöntyy. Koirat kulkevat pihan ja palatsin käytävien läpi ja Viki on haltioissaan - ja pelleilee jälleen matkimalla seinille ripustettujen edellisten dibitassuhallitsijoiden muotokuvaposeerauksia. :D "Ehkä en rupeakaan taiteilijaksi, vaan rupeankin ihan kuninkaaksi!"


Viki haluaisi käydä tutkimassa prinsessa Sissin huonetta. Emmi ei ole siitä innostunut, mutta suostuu lopulta, kuitenkin varoittaen, että "se on kyllä todella ällöttävä huone". :D Ja ällöttävä se tavallaan onkin; vaaleanpunainen ja täynnä kukkia ja kukkien muotoisia esineitä. Ei tietoa ovatko syynä kukat, hajuvedet tai yleinen ällötys, joka tapauksessa Viki aivastelee ja toteaa: "Onpa tosi ällöttävää... mutta toivoisin, että oma huoneeni olisi yhtä ällöttävä." (Mitä ihmettä?! XD Ilmeisesti palatsissa oleskelu on pehmentänyt poitsun pään niin että ällöttävä prinsessanhuonekin kelpaisi, jos sellaisen voisi saada.)


Emmi tuhahtaa että huoneessa on liikaa kukkia, ja Viki ihmettelee, "eivätkö kaikki tytöt tykkääkään kukkasista" ja arvailee, että ehkä Emmi on kateellinen koska ei saa kukkia keneltäkään. Tästä seuraakin sitten väkivaltaa, sillä ärsyyntynyt Emmi tönäisee Vikiä niin että tämä lentää seinään. (Aikoihin tällaistakaan liioittelua ja perinteistä veretöntä väkivaltaa nähnyt varsinkaan söpösöpöeläinpiirretyissä. :D)


Viki ottaa tämän reaktion ymmärrettävän hupaisasti tunnustuksena kateudesta. Mutta nämä tunneihmettelyt saavat jäädä sillä jännempää seuraa, kun Viki huomaa epämääräisen pienen varjon seinän vieressä. Varjo vilistää ulos parvekkeelle ja Viki seuraa sitä. Emmi ihmettelee, ettei Sissin huoneessa pitäisi olla ketään muita, eikä kukaan pääse sinne luvatta. Parvekkeella ei näy ketään, joten koirat lähtevät juoksemaan pihalle etsiäkseen varjo-olennon. Tässä hötäkässä Vikin piirustus pääsee unohtumaan kokonaan ja se sattuu jäämään Sissin huoneen lattialle, ja aivan tämän ensimmäisen jakson lopuksi me katsojat saamme vielä nähdä, miten yksi kokonaisesta salaperäisten varjojen joukosta ottaa piirustuksen. Ja siihen Dibitassujen ensimmäinen jakso päättyy.


Jokin tässä alkoi kiinnostaa ja viehättää. Hahmot, jopa etenevän ja kehittyvän oloinen juoni -joka ei edes vaikuta liian ennalta-arvattavalta- ja yleinen tunnelma! Unohtamatta tietenkään yksinkertaisia vitsejä ja kaikkia hahmojen välisiä arkisia naljailuja, joita kaikkia en viitsinyt koota tähän jaaritukseen (olisi tullut ehkä kolmanneksen tai jopa puolet pidempi teksti kuvituksineen :D). Kyllä tämä jossakin määrin alkoi kuumottaa, ja pisti mietityttämään, että mitenkähän juttu tuosta jatkuu; missä siepattu prinsessa on, ja mikä on sieppaajan motiivi? Entä salaperäiset varjohahmot, mitä ne ovat, miksi ne varastaisivat Vikin piirustuksen ja millä muulla tavoin ne liittyvät juttuun? Miten Viki ja Emmi jatkavat tästä, ja mitähän naapurintyttö Mimi tuumaa kaikesta, ennen kaikkea Vikin puuhista? ;D

Loppu-yhteenvetona Dibitassujen ensimmäisen jakson pohjalta voisi olla vaikkapa:
- Animointi paikoin "överiä" tai liioiteltua.
- Värit sattuvat silmiin ja voi viedä tovin ennen kuin hahmojen ääniä tottuu kuuntelemaan.
- Dialogi pikkunäppärää mutta kiinnostavan oloisiin (lue: hyvinkin kehityskelpoisiin) hahmoihin ja näiden välisiin kemioihin yhdistettynä viihdyttävää.

Animaatio ei teknisesti ja ulkoasultaan säväyttänyt silmää ja äänimaailma ei miellyttänyt, mutta sen verran kiinnostuin hahmoista ja tarinan jatkosta että olin valmis totuttautumaan näihin elementteihin ja katsomaan sarjaa enemmänkin. Niin hauskoja kuin tilannekomediat, opettavaiset episodisetit ja arkiset slice of life-sarjat ovatkin, sydämeni sykkii niille juoneltaan kehittyville sarjoille, jotka viikottain houkuttavat ja koukuttavat telkkarin ääreen. Tosiaan, en muista että niitä lastenohjelmissa olisi kovin montaa ollut (aikakaudella Digimonin jälkeen, nimittäin).

lauantai 16. elokuuta 2014

Vuosi blogijaarittelua täynnä, vai...? :D...

Sunnuntaina 17.8. tulee vuosi tädin ensimmäisestä blogijaarituksesta. Julkaistuja tekstejä perusjaarituksesta juttuesittelyihin, nillityksiin ja vilkaisuihin on kertynyt 21 kpl. Synttärin kunniaksi lyhyt katsausjaaritus sekä blogin taustakuvan ja faviconin pienimuotoinen päivitys.

Mitä tässä vuoden kuluessa on tapahtunut? No, eipä sanottavammin juuri mitään, kai. :D

Blögäämiseni on ollut hitaammanlaista sorttia, mutta siihen nähden olen ollut tyytyväinen julkaisemiini juttuihin (eli olen korjaillut niitä varsin vähän jälkikäteen ;D), joistakin myönnän olevani jopa vähän ylpeä. Olen saanut kirjoitettua vähän kaikesta, mutta toisaalta tuntuu, etten ole vielä kunnolla ns. revitellyt juuri mistään aihepiiristä. :D Tosin blogini ei pyrikään olemaan mikään räväkkä ja tiheään päivittyvä revittelyblogi. Vaan mitä sanoo tunnistelista? Sitä tosin on tullut rukattua muutamia kertoja. Mutta selkeästi näkee, että muumit ovat kyllä tavalla tai toisella päätyneet jaaritusten aiheiksi useamman kerran, ja näin olin aloitusblogauksessani uumoillutkin. ;-) Videoitakin on tullut ihan mukavasti upotettua.

Ja animaatio-GIFejäkin on tullut pistettyä.

Calimero-jaaritus on tällä hetkellä ylivoimaisesti blogin suosituin teksti, luulenpa sen johtuvan siitä ettei kukaan muu ole kyseisestä animaatiosarjasta mitään pitempää tekstiä tainnut kirjoittaakaan internetissä.

Miltä sitten blogin tulevaisuus näyttää?

Paljastan, että blogiluonnoksia on tällä hetkellä tekeillä lähemmäs 40 kappaletta, eli reilusti yli sen määrän, mitä on jo valmiina ja julkaistu. Osa luonnoksista olisi lähes julkaisuvalmiita tekstejä, joista kuitenkin puuttuu vielä jotain pientä (lähinnä kuvitusta tai vastaavaa) tai vihoviimeistä viimeistelyä, osa on vain tynkiä jotka olen sysännyt alulle kun on pälkähtänyt että hei tästä aiheesta voisin kirjoittaa jotain, laitanpa sen luonnoksena muistiin ettei vaan unohdu niin kirjoitan sen loppuun sitten kun jaksan paneutua asiaan paremmin, ja osa sellaisia että epäilen viitsinkö sittenkään hioa niitä valmiiksi (ja sitten on tietysti vielä jutut jotka eivät ole vielä päätyneet edes aluntyngiksi :D).

Olen omasta puolestani lievästi hämmentynyt etten ole saanut aikaiseksi kirjoittaa vielä mitään
pidempää ja syvällisempää tekstiä esim. erinäisistä pikkuponipiirretyistä...

Joka tapauksessa voin siis sanoa että jaarituksia on tulossa vielä paljon lisää - joskus, mutta milloin ja kuinka nopeasti; se on kokonaan toinen kysymys, johon en vastaa, koska olen tehnyt ja teen jatkossakin blogia täysin omaehtoisesti silloin kun huvittaa. Mitään en lupaa, kuten en luvannut blogia aloittaessanikaan; muuta kuin että päivitän sitä vain jos ja kun jotain valmista ja julkaisukelpoista on saatu aikaiseksi ja kasaan. Onneksi (tai juuri siksi) blogin tunnettavuuden ja suosion kasvu ovat olleet hyvin hyvin maltillisia; ne korreloivat täydellisesti oman aktiivisuuteni kanssa. :D

(Tulipa tästäkin synttärijaarituksesta aika tynkä, vaikka heitin sekaan pari täytekuvaa. :-))

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Elokuun alussa

Vaikkei blogini varsinaisesti keskitykään maailman- tai minkään muunkaan menon uutisointiin, levitetään nyt vähän ajankohtaisia ilonaiheita television ja elokuvan puolelta.

Tänä aamuna kun heräsin ja avasin lehden tarkistaakseni että telkkarin ohjelmat tulevat kuten pitääkin, huomasin että Katti kaiken tietää! on loppunut Maikkarilla ja sen tilalle ovat tulleet aiemmin tv-mainoksissa vilahtaneet ja noteeraamani Sanrio-lastenanimet Hunajapupuset sekä Hello Kitty - onnistu kanssani! Tämä takaa sen, että Maikkarin viikonloppuaamujen lastenohjelmisto tarjoaa edelleen mielenkiintoisia vaihtoehtoja Ylen tarjonnalle. (Vaikka nämä mainitut sarjat löytyvätkin Maikkarin nettikatsomosta, niin kuitenkin jostain kumman syystä ne ovat maksullisella puolella, eli ilmaiseksi näkee kai sitten vain livenä töllöstä...? :P Ihmettelen jälleen logiikkaa. Mutta joka tapauksessa; televisiossani on nyt n. 20 minuttia enemmän animea! ;D) (Tilannepäivitys-lisäys 9.9.2014: Kappas vaan, Hunajapupuset alkoivatkin näkyä nettiselaimessa heti kun poistin Adblockin käytöstä sivustolla. :DP Hello Kitty sen sijaan ei näy vieläkään vaikka se on listattu maksuttomissa ohjelmissa. Lisäyksen lisäys joskus vielä myöhemmin syyskuussa: nyt näkyy Hello Kittykin nettikatsomossa, jee. \o/)

Nelonen puolestaan uusi My Little Pony: Ystävyyden taikaan ensimmäisen tuotantokauden viime keväänä (FOXilla tuo on toki pyörinyt lähes jatkuvalla luupilla ja pyörii edelleenkin, mutta kyseisen kanavan kuvanlaatu näyttää silmiini heikommalta) ja kesäksi ponit jäivät tauolle. Olen tässä tuumaillut jatkuvatkohan poniuusinnat ja milloin, ja netistä ohjelmatietoja muuten pläräillessäni muutama päivä takaperin huomasin sattumalta, että kyllä ponit palaavat ruutuun arkiaamujen iloksi toisen tuottiksen uusinnoilla, tämä tapahtuu maanantaina 11. päivänä tätä kuluvaa kuuta (kirjoitan tämän muistiin lähinnä itseäni varten koska hommasin talouteeni tallentavan digiboksin vasta jonkin aikaa sitten ja nyt vasta kykenen taltioimaan tällaisia telkkuohjelmia kuten näitä uusponeja :P).

Lokakuussa leffateattereihin tulevan uuden muumianimaation Muumit Rivieralla traileri julkaistiin muutama päivä sitten. Innokkaimmat muumifanit lienevät trailerin jo nähneet, mutta upotanpa silti videon blogiini pällisteltäväksi. Tädin silmiä miellyttää. Pelkkä leffauutinen aikoinaan oli hyvin kiinnostavan kuuloinen uutinen, mutta nyt voi sanoa varmasti, että elokuva tulee näyttämään hyvältä.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Otetaan kärsivällisesti pataan Muumipeikon hahmossa


En tiedä miten, mutta jostain syystä mieleeni muistui kuluneena keväänä, että eikös Game Boy Colorille ollut joku muumipeli joskus. En eläissäni ollut pelannut sitä, mutta muistelin kyllä nähneeni aikoinaan pelin kansikuvan mainoskatalogeissa ja jonkin pelivideonkin olin joskus kauuuan sitten katsonut. Mutta en siis ollut koskaan itse pelannut.

Niinpä sitten ajankulukseni päätin vilkaista, millainen peli vuonna 1999 julkaistu Moomin's Tale oikein on. Tosin tänä päivänä lienee hankalahkoa saada ihan fyysistä pelikasettia käsiinsä (Game Boy Color kyllä on omistuksessa), joten täti tyytyi hommailemaan emulaattorin tietokoneelle.

Ajattelin ja uumoilin etukäteen, että kyseessä on varmaan ihan helppo lapsille tehty peli. Erehdyin pahemman kerran.


Lähtökohtaisesti peli on varsin yksinkertainen tasohyppelypeli, jossa ohjataan Muumipeikkoa kuudessa seikkailullisessa tarinassa. Pelin kieleksi voi valita joko englannin, saksan tai ranskan.

Pelissä suoritetaan erilaisia tehtäviä ja luonnollisesti kohdataan vastustajia. Potentiaalisten vihollisten päälle hypitään, tämä pelirakenteellinen piirre tuo tahattomasti itselleni mieleen kohtauksen Tove Janssonin alkuperäisestä muumisarjakuvasta "Vaarallinen talvi".
...tjooh, ei liity peliin yhtään mitenkään, mutta hyppelystä tuli mieleen tämä riemukas kohtaus. :D
Muuten Muumipeikko on täysin aseeton, ja ottaa melko herkästi osumaa sekä vihollisista että ylipäätään kaikenlaisesta muustakin liikkuvasta (etenkin vierivästä, putoavasta ja lentävästä), mikä välillä tuntuu kohtuuttomalta; mm. tästä piirteestä tämä jaaritus on saanut otsikkonsakin. :-) Muumi saa turpaan muttei itse vedä suoranaisesti ketään lättyyn! Veri ei sentään lennä; osuman saatuaan peikko jää vain istumaan ja mulkoilemaan pelaajaan päin alta kulmain kunnes taas lähdetään liikkeelle.


Pitkin peliä kerätään erilaisia hedelmiä ja se on jopa oleellinen sivutavoite pelissä etenemisen kannalta. Kerätyt hedelmät toimivat kahdella tavalla; syömällä niitä Muumipeikko saa palautettua kestävyyttään (ja joillakin jopa kasvatettua sitä), ja isompia vastustajia kohdatessa hedelmät toimivat jonkinlaisina "lisäeläminä". Tietenkin jos kaikki hedelmät loppuvat ja muumi häviää, tulee "game over " siinä mielessä että tason voi pahimmillaan joutua aloittamaan jopa kokonaan alusta, tässä on kuitenkin vaihtelua tasojen välillä. (Tähän lisäksi mainitsen vielä, että pelissä ei ole tallennusta vaan aikaisemmat tasot voi ohittaa vain niiden läpäisyistä saaduilla numerokoodeilla.)

Edetessään peli luonnollisesti vaikeutuu taso tasolta, ja siinä pärjääminen vaatii melkoisen paljon tarkkuutta ja keskittymiskykyä (ja itselläni tämä jälkimmäinen oli keväällä jokseenkin heikolla tolalla kuten tuonaikaisesta Tuuli nousee-leffakirjoituksesta näkyy :D). Ja jos emulaattorilla pelatessa olivat hermot kireällä, niin vielä vähemmän mielelläni kuvittelen ihan reaalilla GBC:llä pelaamista. :D Hivenen nolottaa kertoa, että jo kolmannen tason puolivälivastustajan kohdalla tädille tuli tenkkapoo ja oli ihan oikeasti ruvettava etsiskelemään netistä läpipeluuohjetta jos siitä olisi saanut vinkkejä... tähän otaksuttavasti "ihan helppoon lastenpeliin". 
Miten monta kertaa näinkään tämän ruudun ensimmäisellä läpipeluukerralla? :D


Etenkin vitostaso on monin tavoin haasteellinen (ja suoraan sanoen todellinen kenkkuilu pelintekijöiltä, mutta ehkä en paljasta tarkempia yksityiskohtia). Täten nostan ehdottomasti hattuani kaikille niille jotka ovat onnistuneet läpäisemään kyseisen tason ihan Game Boy Colorilla pelatessaan (emulaattorilla pelatessa oli tietenkin helppoa huijata vähäsen tässä kohtaa...).
Tämä lohikäärme tässä ei ole mikään helppo vastus.

Entäpä ne itse tarinat sitten? Ne ovat mukavan vaihtelevia alkaen Muumimamman kadonneen nenäliinan etsinnästä jatkuen muun muassa seikkailuun aavelaivalla. Pääsääntöisesti hillutaan Muumilaakson metsissä ja vuoriluolastoissa.

Peli on ihan hauska ja viihdyttävä "tasohyppely-mättö" (vaikkei muumi varsinaisesti mätäkään ketään), jossa on kuitenkin siteeksi tarinaa lyhyine alku-, väli- ja loppunäytöksineen, ja joka limittyy muumimaailman kontekstiin siinä mielessä, että Muumilaaksossa voi tapahtua mitä vain; meinaan, että jos Tove Janssonin alkuperäisten muumien pohjalta tekisi nimenomaan toiminnallisen seikkailupelin, se voisi olla kutakuinkin vaikka tämäntyylinen. (Vieläkin laajempaan ja monipuolisempaankin settiin muumit soveltuisivat kuin niihin lastenpeleihin, joita kaikki viralliset PC-peliromput ovat - tosin täytyy niiden puolustukseksi sanoa, että eivät nekään mitään ylihelppoja pelattavia ole.  [Hm, viitsisinköhän joskus jaaritella muista pelaamistani muumipeleistä...])


Visuaaliselta ilmeeltään peli muistuttaa paljon Muumilaakson tarinoita-sarjaa ja juonellisia yhteneväisyyksiä piirrettyyn voi nähdä (ottaen huomioon että peli on tehty liki kymmenen vuotta sarjan jälkeen ;D), joskin kerronnallisissa tarinaosuuksissa hieman tökkii ja vaikuttaa että taho, joka on versioinut pelin länsimaisempaan muotoon, ei ole ollut kovinkaan perehtynyt muumien maailmaan (esim. vanha kunnon Taikuri esitellään vähän epämääräisen oloisesti "nuorena miehenä"... :DP), mutta peli lienee ollut ihan OK pelattava, jopa nautittava, jokseenkin tai täysin muumeihin perehtymättömillekin, ainakin YouTube-käyttäjä MediocreLP on tehnyt pelistä Let's Play-videosarjan. Pelin musiikit ovatkin sitten ihan omanlaisensa eivätkä ne taas muistuta muumisarjasta ollenkaan.

Pelin tekstiosuuksia lukiessa ja päässä kääntäessä on hauska ajatella animaatiosarjan kertojaääntä selostamaan pelin tapahtumia... :D


Vähän harmittaa, että peli on nimenomaan ja vain Muumipeikon tarina; olisi hauskaa jos pelissä voisi pelata vaihtoehtoisesti muillakin hahmoilla, tai jos edes hahmojen välistä interaktiota olisi enemmän. (Eihän sillä välttämättä olisi varsinaista merkitystä ja vaikutusta itse pelin etenemiseen, mutta kuitenkin... se olisi hyvä lisämauste, etenkin kun muitakin tuttuja muumihahmoja kuitenkin näytetään aina välillä). Mutta niin, Muumipeikosta kertovana toiminnallisena tarinaseikkailuna peli toimii erinomaisesti, ja vaikka se ei olekaan niin helppo kuin olin kuvitellut, niin osin juuri haasteellisuuden takia se on hauska (jos välillä hivenen turhauttavakin) pelattava, ja sen pariin oli mukava palata vielä uudestaankin koleahkon alkukesän aikana (ja ihan hauskaa oli myöskin kasata tämä pelijaaritus :>).

---
Extra: pelin loppu-loppu aiheuttaa lievän hämmennyksen. Varmaan riippuu pelistä ja sen tekijöistä, mutta muistelen miten aikoinaan Pokémonia pelatessa pelin läpäisyn jälkeen tulivat lopputekstit kuin elokuvassa ikään. Tässä muumipelissä sellaisia ei ole lainkaan, ja peli itse asiassa jää vain jumittamaan loppuruutuun. :D


Kokonaan toinen asia on sitten pelin "alkuperäinen" japanilainen versio. Siitäkin löytyy läpipeluu-videosarja YouTubessa (ilman pelaajan puhetta) (Moomin no daibouken-videot tässä soittolistassa), ja ihan ensimmäisessä pelivideossa huomaa jo alkusekunneilla, että pelissä on ollut alunperin vähän enemmänkin tekemistä ja ilmeisesti kunnolla tarinaa. Sääli vain, että peliä räplätään niin kovaa vauhtia ettei tekstejä ehdi lukemaan, olkoonkin etten juuri pahemmin ymmärtäisikään niistä kovin paljoa. Mutta voisin silti yrittää harjoittaa vähäistä japaninlukutaitoani ja katsoa videoista kuinka paljon pelistä on karsittu täällä lännessä. :D

lauantai 31. toukokuuta 2014

Vilkaisuna: Ninjapingviini Manmaru

Tämä blogiteksti on väsätty poikkeuksellisen nopeasti, sillä täti on tällä hetkellä jokseenkin innoissaan hiljattain tekemästään löydöksestä. :D

Tai oikeammin sanottuna uudelleenlöydöksestä. YouTubessa kun on tullut hilluttua monta vuotta niin siinä on ehtinyt näkemään kaikenlaista, ehdottomasti parhainta antia ovat olleet animesarjojen tunnuskappalevideot, niitä voi aina katsella vaikkei välttämättä itse sarjoja tulisikaan katsottua. Yksi mieleenpainuvimmista on ollut Ninpen Manmarun (1997-1998) alkutunnari.


Hitsi, mieleisimpiä korvamatojani. Hyväntuulisuudessaan tarttuvimpia tunnaribiisejä ikinä!

Tuo kyseinen video kuuluu kategoriaan "alan etsiä uudestaan jos huomaan sen kadonneen tubesta". Tämäkin pätkä on ehtinyt vuosien aikana ilmestyä ja kadota moneen kertaan, ja edellisestä näkemiskerrasta oli mennyt jo useampi vuosi niin että uskoin jo, etten välttämättä enää koskaan sitä näekään. :D Ainoa lohtuni on ollut biisin kokopitkä versio, jota on mukava kuunnella aina silloin tällöin, mutta sittenkin olen kovasti kaivannut myös sitä tunnarin visuaalista matskua. (Joten ehkä innostukseni on ymmärrettävää?)

Biisi on tarttuva ja kuvallinen antikin miellyttää sen verran, että haluaisin katsoa sarjan ihan pelkän alkutunnarin perusteella. (Itse asiassa muistelen, että olen joskus jonkun jakson tai pari katsonutkin, mutta sekin lienee ollut joskus viime vuosikymmenellä tuben olemassaolon aikaan, enkä enää muista mitään.) Sarja kertonee ninjapingviinin ja tämän kavereiden kommelluksista. En tiedä onko kyseessä lastenohjelma vai kaikenikäisten kohelluskomedia, luultavasti jälkimmäinen. :D

Vielä vain paranee, kun näköjään koko 30-jaksoinen sarja näkyy ladatun YouTubeen. Luulenpa että tässä lienee yksi tämän kesän animenkatsomisprojekteistani. :D (En uskalla pantata katsomista varmaankaan kauaa, pelkään niin lujaa että tämä ehtii jälleen kadota tubesta. XP) (Lisäys 28.6.2014: voi rähmä, pelkäämäni tosiaan tapahtui, sarja näkyy poistetun tubesta kokonaan, samaten kuin upottamani videokin. Onneksi ehdin kuin ehdinkin juuri katsoa sarjan läpi ensin!) Virallisia tai fanien tekemiä tekstityksiä ei ole, mutta sehän ei estä katsomasta, ja luulen, että jos tarvitsen lisävalaistusta johonkin, saan sitä luultavasti pieniltä, mutta peruskattavilta englanninkielisiltä fanisivuilta jotka edelleen ovat olemassa! :´)

Kaipa tätä myötä toivotan hyvää kesää, blogiinkirjoittelutahti ei ole muutenkaan kovin tiuha, ja voi olla että kesän aikana tahti on vieläkin verkkaisempi, jää nähtäväksi.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Vilkaisuna: jotain ihmeen hunajapupusia maksutelevisiossa...?

Olen tässä viikonloppuisin katsonut Maikkarin lastenohjelmia (sieltä tulee Professori Balthazaria, dubattua Paavo Pesusientä ja Gumballin mieletön maailma on visuaalisesti jänskä piirretty myös). Mainosvälit yleensä skippailen, mutta sitten on vilahdellut jotain kummaa animelta näyttävää, ja kun vain epämääräisesti sivusilmällä on vilkaissut niin olen ajatellut että jaa tässä mainostetaan jotain Pokémonia (ihmishahmot kun näyttävät vähän joiltain poksu-sivuhahmoilta). Mutta ei sittenkään vaan jotain Hunajapupusia. Mitä ihmettä, tuleeko televisiosta oikeasti jotain muutakin animea kuin muumeja, Poksua, höttöshounenmättösarjoja ja Ghibli-elokuvia (jotka nekin kaikki -niitä uusimpia lukuunottamatta- lienevät jo julkaistu DVD:nä...)?!

Faktahan on, että televisiossa ei juuri ole animea nykypäivänä. Tämä on tädistä vähän ikävää, minä nimittäin olen vähän vanha jäärä siinä mielessä, että katson kaikkia tv-ohjelmia ja lähetyksiä mieluiten telkkariruudulta edelleenkin näin nyky-internet-aikanakin. Ja katsoisin siis animeakin kaikkein mieluiten telkkarin enkä tietokoneen ruudulta (vaikka nämä ovatkin melkein sama asia nykyään, ja littaruutuja molemmat :D [tietokoneella/netissä lojuvat animethan voi toki helposti "katsoa telkkarista" kytkemällä läppärin töllöön HDMI-kaapelilla, mutta ei sekään ole iiihan sama asia]). Joten kun tv-ruudulla näkyy vilauskin jostain - ja mistä tahansa - muusta kuin muumista, poksusta, epäkiinnostavasta shounenmätöstä tai ghiblistä (huom. näissä edellämainituissa ei ole mitään vikaa, mutta ajoittain vähän tympii kun aina vain näitä ;>), niin totta hitsissä se alkaa kiinnostaa ja tekee jopa vähän melkein mieli bilettää, oli se vilahtava sarja oikeasti vaikka mitä skeidaa.

Kun nyt sitten huomasin, niin yritinpä ottaa asiasta vähän selkoa. Tämä mainostettu Hunajapupuset (Sugarbunnies, vai Sugar Bunnies?) on siis joku Sanrion hahmoihin perustuva sarja, jossa ilmeisestikin leivotaan ja siinä on söpöjä pupusia. (Tulee vähän Cinnamoroll mieleen, tosin se hahmo taisi olla koira...? Mutta silläkin on pitkät luppakorvat.)


Löysin myös ihan tubeen ladatun VLMedian julkaiseman trailerivideonkin!

Söpöt eläinhahmot useimmiten vetoavat, mutta joskus minäkin saan söpöilystä ja makeudesta yliannostuksen ja alkaa ällöttää, ja epäilen, jaksaisinko katsoa tätä, pelkän tv-mainoksen ja tuon trailerivideon perusteella se on juuri ja juuri siinä rajalla. (Näin rönsyilevänä sivukommenttina, yritin joitakin vuosia sitten katsoa jakson Onegai My Melodya [koska kerran törmäsin sarjan Kuru Kuru Shuffle-kauden OP-videoon tubessa ja tykkäsin ja tykkään siitä edelleen {ja sekin muuten on Sanrio-hahmosarja}], mutta ensimmäisen jakson jälkeen ei huomattavammin houkuttanut katsoa lisää. En kyllä muistakaan siitä enää paljoa, pitäisiköhän joskus huvikseen kokeilla katsoa uudestaan jos mieli olisi muuttunut?)

Mutta, riippumatta siitä haluaisinko/jaksaisinko sarjaa katsoa, en pysty siihen, Hunajapupuset kun näkyvät maksukanava Juniorilla (ja en viitsi ostaa maksukanavapaketteja, kun haluaisin katsoa vain ja ainoastaan yhtä lastenohjelmakanavaa ;D), tietenkin. Onhan näitä Sanrion hahmosarjoja kyllä kai ennenkin nähty, mutta ne Hello Kittytkin näkyvät/ovat näkyneet jossain maksukanavalla, jossei Maikkarin, niin sitten Nelosen. (Itse asiassa Juniorilla pyörii ja Maikkarilla mainostetaan nyt myös jotain Hello Kitty: Onnistu kanssani!-sarjaa. Yäääh, vaikka nämä animet onkin suunnattu joillekin päiväkoti- tai kouluikäisille, niin Ani-tätikin katsoisi niitä silti ihan mielellään. :< Hah, oivalsin jotain: en viitsisi nähdä erikseen vaivaa näiden lastenohjelmien etsimiseen netistä, mutta tv:stä tarjoiltuna kyllä katsoisin. :P)

Tällä maksukanavapainotteisuudella ei tosin ole kai ehkä paljonkaan väliä, sillä myynnissä on DVD-lättyjäkin. Ja tämä onkin todella edistyksellistä, sillä 26(vai 27?)-jaksoinen sarja on saatu mahdutettua "vain" kolmelle levylle. (Tosin Hunajapupusten jaksot taitavatkin olla vain kymmenminuuttisia, se selittääkin.) Melkein houkuttaisi tuhlata rahaa. :P Mutta toisaalta ehkä ei pidä innostua liikaa, tuo trailerivideo kun antaa vähän ymmärtää, että sarjan nimi olisi Sugarbunnies Chocolat!, ja se taas kuulostaa jokseenkin aivan animesarjan jatkokauden otsikolta... ja juuri sitähän se taitaa ollakin. Kun nyt tutkin, niin Sugarbunnies on kolmen 26/27-jaksoisen kauden muodostama sarjakokonaisuus vuosilta 2007-2009. Ensimmäinen kausi on Sugarbunnies, jatkokausien liitenimet ovat Chocolat! ja Fleur. Jos nämä hunajapupuset joita Juniorilla esitetään ja DVD:llä on julkaistu ovat tuota toista Chocolat!-kautta, niin onpa taas tosi järkevä ja looginen meno kun sarjaan hypätään mukaan vähän niin kuin keskeltä... :P

Alkaa vähän tuntua siltä että riemuitsin liian aikaisin; en nyt tiedä onko tämäkään niinkään bilettämisen arvoista sittenkään, tuohon peruskaura-valtavirta-animelistan perään voi vielä lisätä sanrion. Eli minun on kaiketi muotoiltava sanani uusiksi; nähdäänköhän televisiossa enää koskaan mitään muuta kuin aina sitä samaa muumi-poksu-mättöshounen-ghibli-sanrio-animea? (Kyynikko vastaa tietenkin: tuskinpa.)

lauantai 17. toukokuuta 2014

Ani-tädin euroviisujälkipyykki 2014

Viisujaaritusta jälleen. Viisut olivat ja menivät jo ajat sitten, mutta haluan silti jälkipyykkäröidä viiveellä. Jossei kiinnosta, voit skipata. :>

Eli mitä sanottavaa minulla on tämän vuoden euroviisujen jälkeen? Noh, ensinnäkin tänä vuonna lähes kaikki omat "suosikkini" pääsivät jatkoon semifinaaleista (Portugalia lukuunottamatta, mutta se ei ollut mikään ylläri), näin montaa omaa suosikkia en muista aiemmissa katsomissani viisufinaaleissa olleen. Tosin tänä vuonna taisikin olla jotenkin vähän tai vähemmän maita mukana? Se selittäisi asian; ei ole ollut niin paljon maita joista valita suosikkeja eikä niin paljoa semifinaaleissa karsiutujia.

Koska biisit on kuunneltu jo esikatselussa, itse viisuissa huomio kiinnittyy siihen esitykseen ja lavashowhun. Niistä silmiä miellyttävistä (ja pistävistä) voisin kirjoittaa sanasen tai pari. Laitan nämä esiintymisjärjestykseen koska en jaksa rankata parasta showta; mitään itseäni tositosi säväyttävää ei tänä vuonna ollut.

1. Ukraina


Ukrainan lavaesitystä kohtaan on melko ristiriitaiset fiilikset, en tiedä mitä mieltä olla, visuaalisesti jotenkin epätasainen esitys. Katseeni ja huomioni kiinnittyy esityksen alusta väkisinkin enemmän tuohon isoon "hamsteripyörään" ja siinä temppuilevaan ja juoksevaan miestanssijaan (vai akrobaattiin, mikä liekään), joita laulajatar kuitenkin yrittää peittää. Valtaosan ajasta tuntuu, että joku tai jokin on nyt tiellä. (Itse viisu oli perusrenkutus, joka itsessään kyllä on jäänyt ikävän tehokkaasti korvamadoksi päähän soimaan. :P)

4. Islanti


Islanti kuulosti ja näytti justiinsa niin kivalta lavalla kuin odotinkin. Ehdottomasti kevyin ja hyväntuulisin biisi ja iloisin ja värikkäin show tänä vuonna.

6. Romania


Romanian esitys taisi koreografialtaan olla melko sama kuin esikatselun esitysvideossakin, paitsi että nyt viisuissa piano lavalla oli ympyränmallinen. OVI-herra ei ihan ehdi juoksemaan ajoissa pianolle (videossa kohdassa 2:34) silloin kun sitä "pitäisi" pimputtaa, tämä ehtii hitusen pistää silmään. :\ Muutenkin tuntuu vähän hölmöltä tuollaisen livesoittamisen illuusion luominen,  ja vielä vain osittain eikä vaikka niin että äijä olisi pianolla koko biisin ajan. Ihan samantekevää kyllä kaikki; kun eihän siellä viisulavalla oikeasti edes soita kukaan! :D

7. Armenia


Armenian viisu oli finaalissa ensimmäinen esitys, joka nosti karvat pystyyn. Tykkäsin biisistä esikatselussa, tykkäsin live-esityksestä.

8. Montenegro


Montenegron esitys oli mielestäni viisujen kaunein, sinisävyisistä valotaustoista paras ja luistelijatyttö hyödyntää lavatilaa laajasti eikä siltikään dominoi esitystä epämiellyttävästi (tai sitten kamerakohteet ja -kulmat on valittu oikein).

11. Itävalta


Itävallan esitys on ehkä staattisin, mutta hyvä osoitus siitä että ei siellä viisulavalla välttämättä tarvita ylimääräisiä ja turhia tilpehöörejä, kummia härveleitä tai sirkusakrobatiaa (toisaalta ehkä esiintyjää itsessään voitaneen pitää friikkisirkuksen vetonaulana? ;D). Savua oli vähän, ja pyroefektejä vasta ihan lopussa, jos tästä jotain voi sanoa puuttuneen, niin tuulikone ehkä? :D No ehkä se olisi sentään ollut jo liikaa.

15. Venäjä


En erityisemmin diggaillut Venäjän viisusta, mutta lavaesitys säteili ihan kivasti.

19. Espanja


Espanjan viisussa tanssitaan sateessa, mutta viisulavalla ei sentään oikeasti satanut vaikka melkein uskottavalta näyttikin ja tunnelma on kohdillaan.

21. Unkari


Usein on käynyt niin, että biisi, josta olen tykännyt viisujen esikatselussa, ei kuulosta hyvältä livenä (ja/tai sitten lavaesitys on karmea). Unkarin viisulle kävi vähän näin tällä kertaa, mielestäni se ei lavalla kuulostanut niin hyvältä. Biisin tarina ja tunnelma muuten oli kuitenkin sovitettu lavaesitykseksi niin hyvin kuin sen nyt ylipäätään olisi voinut tehdä, luulisin...

Sitten yleisiä kommentteja; Puolan viisun esityskieli olikin ilahduttavasti puoliksi puolaa kun esikatseluissa biisi oli kokonaan englanninkielinen (itse viisua se ei tosin sisällöllisesti paljoa parantanut), ja lavalla nähtiin vielä yksi tisulirako sentään, piste. Suomen viisu, ehkä esityskin (tai no en nyt tiedä) taisi ihan konkreettisesti olla something better, koska Suomen loppusijoitus viisuissa oli 11., ja ilmeisesti kaikkiaan paras sitten sen Lordin viisuvoiton. Jee Suomi. Ja Itävallan voitto... noh, kyseisen viisuesityksen jälkeen halli kuului raikuvan siihen malliin että ajattelin että todennäköisyys voittoon on kasvava. Ranska olisi minun puolestani saanut pärjätä vähän paremmin, mutta ilmeisesti viikset ja ironia (ja kielttämättä jumppamainen musa) eivät kansainvälistä viisukansaa miellyttäneet. :\ (Ranskahan oli viisufinaalin jumbo, ja hassua kyllä ne ainoat 1 + 1- pisteet tulivat juuri Ruotsista ja Suomesta. :D)

Kuten sanottu, en viitsi ja jaksa rankata viisuja armottomasti. Jotenkin paljon sinisävyisiä lavaesityksiä tuntui olevan. Ja vihellystäkin riitti! Ukrainan, Sveitsin ja Tanskan viisuissa tätä oli, muistaakseni. :D

Viisutekstitysten ajoitukset tökkivät paikoin ikävästi, mutta tämä oli odotettavissa, muutoinhan tekstit olivat täyttä asiaviihdettä, esim. Valko-Venäjän juustokakusta jäi käännökseen vain murusia. ;> (Ja mitä hittoa, ihmettelin kun ko. biisin tekstityksissä puhutaan Googlen kartoista, ajattelin että kääntäjä on ollut luova, mutta nyt kun yritin selvittää mitä biisissä ihan oikeasti lauletaan ja lisäksi kuuntelin vanhempaa videota, niin kyllähän siinä tosiaan alunperinkin on että "I look over Google maps trying to escape", tuotenimikiellon takia biisin sanoja on siis muutettu simppeliin muotoon, "I look over all the maps trying to escape". Nyt ihmettelen vain miten väärin itse taas kuulen, sillä (varmaan juuri tuon käännöstekstityksen johdattelemana) olin kuulevinani biisissä laulettavan jotain sellaista kuin "I look over maps app to escape" eli vähän niinkuin "karttasovellus" mikä olisi asiayhteyteen kyllä sopinut täydellisesti tänä mobiililaitteiden ja -sovellusten aikakautena! :´D Tosin, kuulo ei ole vahvimpia aistejani joten ei ole itselleni ylläri että kuulen mitä sattuu. :´))

Jepulis, eiköhän tämä riitä tämän vuoden euroviisuista. XP